Piispainkokous http://teemulahtinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/148771/all Sun, 13 Aug 2017 18:13:04 +0300 fi ”Haureuden välttämiseksi” – avioliiton perusteet luterilaisessa tunnustuksessa http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241249-haureuden-valttamiseksi-avioliiton-perusteet-luterilaisessa-tunnustuksessa <p>Avioliittolain muutos on herättänyt keskustelua siitä, mikä on kirkon opetus avioliitosta. <a href="https://www.epressi.com/media/userfiles/46457/1472645958/pk-valmis-avioliittoselonteko-2016.pdf">Piispojen käsitykset</a> avioliitosta ja niihin perustuvat ohjeet ovat ristiriitaisia. Yrittäessään kumartaa joka suuntaan, tuleekin pyllistäneeksi joka suuntaan (vrt. Matt. 6:24).</p> <p>Opillinen sekavuus vaikuttaa erityisen irvokkaalta sen takia, että vietämme uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlavuotta.</p> <p><strong>Uskonpuhdistuksesta luterilaiseen tunnustukseen</strong></p> <p>Uskonpuhdistus tarkoitti kirkon puhdistamista sinne pesiytyneestä Raamatun vastaisesta opista, joka hämärsi jopa pääuskonkohdan syntisen vanhurskauttamisesta yksin armosta (<em>sola gratia</em>), yksin uskon kautta (<em>sola fide</em>) ja yksin Kristuksen tähden (<em>solum propter Christum</em>). Tavoite oli palauttaa oppi lähetyskäskyn mukaiseksi: <em>opettamalla heitä pitämään kaikki mitä minä olen käskenyt teidän pitää</em> (Matt. 28:20). Yksin Raamattu (<em>sola scriptura</em>) oli uskonpuhdistuksen pääperiaatteena.</p> <p>Raamatunmukainen oppi esitettiin <em><a href="http://tunnustuskirjat.fi/augstunn.html">Augsburgin tunnustuksessa</a></em> (1530) ja <a href="http://tunnustuskirjat.fi/puolustus/toc.html">sen <em>Puolustuksessa</em></a> (1531), jotka laati <strong>Lutherin</strong> (1482&ndash;1546) läheisin työtoveri <strong>Philipp Melanchthon</strong> (1497&ndash;1560). Ne, kuten muun muassa Lutherin laatimat katekismukset (1529) ja Schmalkaldenin opinkohdat (1537), koottiin myöhemmin <a href="http://bookofconcord.org/whatarethey.php">luterilaisiin tunnustuskirjoihin</a> (1580). Ne sisältävät opetusta myös avioliitosta ja sen perusteista, koska Raamatun oppi asiasta oli vääristynyt ennen muuta pappien aviokiellon osalta.</p> <p><strong>Maallisen ja hengellisen hallintavallan erottamisesta</strong></p> <p>Avioliittolain muutoksen yhteydessä monet nykyteologit eivät halunneet ottaa kantaa asiaan. He korostivat maallisen ja hengellisen hallintavallan eroa (regimenttioppi) ja sitä, että avioliitto on yhteiskunnallinen instituutio, joka kuuluu edelliseen. Kun maallinen esivalta on muuttanut lakia, vaaditaan kirkkoa sen perusteella muuttamaan oppiaan: regimenttien erottamisesta ei ole tietoakaan.</p> <p>Uskonpuhdistaja ilmaisi käsityksensä muun muassa kirjoituksessaan<a href="http://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismusliitteet.html#avioliittoon"> <em>Avioliittoon vihkiminen</em></a> (1529). Kirjoitus liitettiin ensimmäiseen Vähän Katekismuksen kirjapainokseen, luultavasti ilman tekijän lupaa, ja latinankieliseen tunnustuskirjojen kokoelmaan. Sen asema tunnustuskirjojen kokonaisuudessa tosin aiheutti kiistaa jo 1500-luvulla ja toisista painoksista se jäi pois.</p> <ul><li><em>Koska häät ja avioliitto kuuluvat yhteiskunnallisen järjestyksen piiriin, ei siis ole meidän pappien ja kirkon työntekijöiden asia antaa niistä säädöksiä ja määräyksiä. Jokainen kaupunki ja maa noudattakoon omaa käytäntöään ja totuttuja tapoja. Jotkut vievät morsiamen kirkkoon kahdesti, illalla ja aamulla, toiset vain kerran. Jossakin morsiuspari kuulutetaan avioliittoon saarnastuolista pari kolme viikkoa etukäteen luetulla kuulutuksella. Antaa ruhtinaan ja raadin järjestää semmoiset asiat kuten haluavat, minulle ne eivät kuulu. </em>(KK, Liite I, s. 320.)</li></ul> <p>Tämän perusteella on tehty liian pitkälle meneviä päätelmiä ikään kuin maallinen esivalta voisi säätää avioliitosta mitä tahansa ilman että kirkolla on siihen mitään sanottavaa. Tällöin sivuutetaan se, mitä luterilainen tunnustus Raamatun perusteella avioliitosta opettaa sekä luonnollinen moraalilaki ja sen velvoittavuus.</p> <p><strong>Miehen ja naisen välinen yhdistyminen</strong></p> <p>Ei voi kuin ihmetellä, että kirkon ulkonaiseen yhteyteen ja vieläpä luterilaisen kirkon virkoihin on päässyt teologeja, jotka eivät tunne Raamatun opetusta avioliitosta tai eivät siitä piittaa. Vapahtaja itse tiivisti asian kirkkaammin kuin mikään tunnustuskirja.</p> <ul><li><em>&ldquo;Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa &lsquo;loi heidät mieheksi ja naiseksi&rsquo; ja sanoi: &lsquo;Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi&rsquo;? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.&rdquo;</em> (Matt. 19:4-6.)</li></ul> <p>Tämän mukaisesti Luther määrittelee <em><a href="http://tunnustuskirjat.fi/ik/index.html">Isossa Katekismuksessaan</a></em> (1529) avioliiton yksiselitteisesti miehen ja naisen yhdistymiseksi, joka perustuu Jumalan säätämykseen.</p> <ul><li><em>Jo alussa hän on asettanut avioliiton kaiken muun edelle ja luonut miehen ja vaimon erilaisiksi juuri avioliittoa varten, ei haureuteen, vaan pysymään yhdessä, olemaan hedelmällisiä, synnyttämään, ruokkimaan ja kasvattamaan lapsia Jumalan kunniaksi...</em></li><li><em>Avioelämä ei siis ole mitään intohimon leikkiä, vaan se on suuri ja jumalallisen vakava asia. Siinä on nimittäin ennen kaikkea kysymys sellaisten ihmisten kasvattamisesta, jotka palvelevat maailmaa ja auttavat sitä Jumalan tuntemiseen, autuuttavaan elämään ja kaikkiin hyveisiin, taistelemaan pahuutta ja Perkelettä vastaan. </em>(DK I, VI: 207, 208, s. 258.)</li></ul> <p>Toisin kuin Raamatusta harhaantuneet nykyteologit, uskonpuhdistajat eivät perustaneet avioliittoa ihmisten rakkauden tunteisiin, joihin vetoamalla saatetaan myös verhota seksuaalista himoa.</p> <p><strong>Luonnollinen sukupuolivietti</strong></p> <p>Luterilainen tunnustus opettaa avioliiton perusteista <em><a href="http://tunnustuskirjat.fi/puolustus/toc.html">Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa</a></em>, että sukupuolet ja sukupuolivietti luotiin sen takia, että ihmiset olisivat hedelmälliset. Avioliitosta on Jumalan käsky suvunjatkamista varten. Luonnonmukainen seksuaalisuus on Jumalan lahja.</p> <ul><li><em>Luomiskertomus [1. Moos. 1:28] opettaa, että ihmiset on luotu siinä tarkoituksessa, että he olisivat hedelmälliset ja että kumpikin sukupuoli luonnonmukaisesti tuntisi toiseensa kohdistuvaa viettiä. Me emme nyt puhu pahasta himosta, joka on syntiä, vaan siitä viettymyksestä, joka olisi kuulunut ihmisen luontoon turmeltumattomassakin tilassa, siitä mistä käytetään ilmausta [--], luonnonmukainen kiintymys. Tämä kiintymys liittää sukupuolet keskenään yhteen jumalallisen järjestyksen mukaan. &hellip;</em></li><li><em>Tätä yrittävät vastustajamme tehdä tyhjäksi väittämällä, että alussa annettiin käsky täyttää maa, mutta nyt, kun maa jo on täytetty, avioliittokäsky ei enää ole voimassa. Huomatkaa, miten viisas on heidän ajatuskulkunsa! Tuo mainittu Jumalan sanahan muovaa ihmisen luonnon sellaiseksi, ettei se ole hedelmällinen ainoastaan luomisen alussa, vaan niin kauan kuin tämä ruumiimme luonto pysyy. Aivan samoin maa tulee hedelmälliseksi tämän sanan voimasta: (1. Moos. 1:11) &quot;Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja.&quot; Tämän järjestyksen mukaisesti maa ei ainoastaan alussa alkanut kasvaa ruohoa, vaan kedot verhoutuvat siihen vuosi vuodelta, niin kauan kuin tämä luonto pysyy. </em>(ACA XXIII: 7, 8, s. 211&ndash;212.)</li></ul> <p>Tämä on yhdenmukaista Raamatun kanssa, jonka mukaan seksuaalinen yhteys samaan sukupuoleen ei ole luonnollista vaan luonnonvastaista (Room. 1:26&ndash;27). Samaa sukupuolta olevien liitto on näin ollen perusteiltaan luonnonvastainen. Sen takia ajatus sukupuolineutraalista avioliitosta on myös käsitteellisesti järjetön. &nbsp;</p> <p><strong>&rdquo;Perustuu luonnonoikeuteen&rdquo;</strong></p> <p>Luterilainen tunnustus muistuttaa siitä, että miehen ja naisen avioliitto perustuu luonnonoikeuteen, joka on muuttumaton. Luonnonoikeus koskee myös maallista esivaltaa. Se on sikäli myös jumalallista oikeutta, että se perustuu Jumalan luomaan luonnonjärjestykseen.</p> <ul><li><em>Koska ihminen on Jumalan luomistyön tulos ja se ja luomisjärjestys ovat luonnonoikeutta, ovat oikeusoppineet viisaasti ja oikein sanoneet miehen ja naisen liittymisen toisiinsa perustuvan luonnonoikeuteen&hellip; Sillä jos kerran luonto ei miksikään muutu, säilyy välttämättä myös se järjestys, jonka Jumala on luontoon pannut, eikä sitä voida ihmisten säätämillä laeilla kumota. </em></li><li><em>Naurettava ja tyhjänpäiväinen on siis se vastustajien väite, että avioliittokäsky oli voimassa aluksi, mutta ei nyt enää. Tämähän on aivan samaa kuin jos he sanoisivat: Muinoin ihmiset syntyivät sukupuolisina olentoina, mutta eivät nyt enää. Ei yksikään seppä voisi sepitellä näppärämpää ajatusta kuin nämä typeryydet, joita on väsätty luonnonoikeuden kiertämiseksi. Pysyköön siis voimassa tässä asiassa se, mitä Raamattu opettaa ja minkä oikeusoppinutkin on viisaasti lausunut: Miehen ja naisen liittyminen yhteen perustuu luonnonoikeuteen. Edelleen luonnonoikeus on todella jumalallinen oikeus, koska se on Jumalan luontoon istuttama järjestys. </em>(ACA XXIII: 9&ndash;11, s. 212.)</li></ul> <p>Regimenttioppia ymmärtämättömät nykyteologit tuntuvat unohtaneen sen, ettei ainoastaan hengellinen vaan myös maallinen esivalta on Jumalan palvelija (Room. 13:1s.). Niin kuin ei kirkolla ole oikeutta opettaa muuta kuin Jumalan sanaa, ei valtiovallan valtuutuskaan ulotu luonnonoikeuden yläpuolelle. Rikkoessaan ulkonaisesti luonnollista moraalilakia, joka on löydettävissä kymmenestä käskystä, maallinen esivalta ei palvele enää Jumalaa.</p> <p>Augsburgin tunnustuksessa &ndash; jota luterilaiset pitävät päätunnustuksenaan &ndash; todetaan avioliitosta, että <em>kaikissa hyvin järjestetyissä valtioissa, myös pakanain keskuudessa, lait kaunistavat sen mitä suurimmalla kunnioituksella </em>(AC XXIII: 20, s. 64). Pakanoilla ei tässä tarkoiteta kaikkia ei-juutalaisia vaan ainoastaan niitä, jotka eivät tunne evankeliumia. Avioliiton merkityksen ymmärtämiseksi tuskin on välttämätöntä tunnustaa edes Jumalan olemassaoloa, saati tuntea Raamatun luomiskertomusta.</p> <p><strong>Lääke haureutta vastaan</strong></p> <p>Syntiinlankeemuksen seurauksena ihmistä vaivaa paha himo myös seksuaalisesti. Sen takia <em>Jumala on säätänyt avioliiton parannuskeinoksi inhimillistä heikkoutta vastaan</em> (CA XXIII: 15, s. 64). Avioliitto on näin ollen myös lääke haureutta vastaan. Haureutta on kaikki Jumalan säätämän avioyhteyden ulkopuolinen seksi riippumatta siitä millä nimellä sitä kutsutaan.</p> <ul><li><em>&hellip;emme puhu pahasta himosta, joka on syntiä, vaan siitä, mitä sanotaan luonnonmukaiseksi kiintymykseksi. Sitä paha himo ei ole saanut luonnosta poistetuksi, vaan saa sen yltymään, niin että luonnollinen kiintymys on sitä enemmän terveenä säilyttävän lääkkeen tarpeessa eikä avioliitto ole välttämätön vain suvunjatkamista varten, vaan myös tällaisena lääkkeenä...</em></li><li><em>Paavali sanoo: (1. Kor. 7:2) &quot;Haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa.&quot; Tämä on jo selkeä käsky, ja se koskee kaikkia, jotka eivät ole soveliaita elämään naimattomina&hellip; Eikö Paavali tässä kohdassa käske niitä, joilla ei ole pidättyvyyden lahjaa, menemään naimisiin? Selittäähän hän itse sanansa vähän myöhemmin (1. Kor. 7:9) sanoessaan: &quot;Parempi on naida kuin palaa.&quot; Ja Kristus sanoo selvästi: (Matt. 19:11) &quot;Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu.&quot; </em></li><li><em>Nyt, syntiinlankeemuksen jälkeen, ovat meissä rinnakkain nämä kaksi, luonnollinen kiintymys ja paha himo, joka saa luonnollisen kiintymyksen kiihtymään, ja näin on avioliitto vieläkin tarpeellisempi nyt kuin luonnon vielä ollessa turmeltumattomana. Sen tähden Paavali puhuu avioliitosta ikään kuin parannuskeinona ja käskee mainitun poltteen tähden menemään naimisiin. Ei myöskään tätä sanaa: &quot;Parempi on naida kuin palaa&quot; voi mikään inhimillinen mahti, mikään laki eikä mikään lupaus kumota, koska ne eivät voi kumota luontoa eivätkä pahaa himoa&hellip; Mainittu Paavalin käsky: &quot;Haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa&quot; sitoo kaikkia niitä, jotka eivät voi todella pidättyä. Tätä asiaa on itsekunkin omassatunnossaan arvioitava. </em>(ACA XXIII: 13, 14&ndash;17, s. 212&ndash;213.)</li></ul> <p>Niinpä aviokäsky koskee kaikkia, jotka eivät aidosti kykene seksuaaliseen pidättyvyyteen. Augsburgin tunnustuksen mukaan <em>Eikä ainoastaan käsky, vaan myös Jumalan luomisjärjestys pakottaa avioliittoon kaikki ne, jotka eivät Jumalan erityisestä toimesta muodosta poikkeusta, tämän sanan mukaisesti; &quot;Ei ole ihmisen hyvä olla yksin&quot; (1. Moos. 2:8). </em>(CA XXVI: 20&ndash;21, s. 71.)</p> <p>Vaikka käsitys avioliitosta ja sen perusteista näyttää monille nykyteologeille olevan epäselvä ja ristiriitainen, uskonpuhdistajille se <em>Kaikki&hellip;on täysin selvää ja niin varmaa, ettei sitä mitenkään voi järkyttää</em> (ACA XXIII: 13, s. 212). Ero johtunee siitä, että nämä nykyteologit ovat hukanneet Jumalan sanan, mitä uskonpuhdistajat taas pitivät kirkkaimpana valonaan.</p> <p><strong>Lopunajan merkki</strong></p> <p>Jumala rankaisee avioliiton halveksimisen ja sitä seuraavat haureuden synnit. Näin tapahtui hänen tuhotessaan vanhan maailman vedenpaisumuksella sekä Sodoman ja neljä muuta kaupunkia tulella ja tulikivellä. Luterilainen tunnustus viittaa <a href="http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240557-martti-luther-ja-sodoman-synti">Sodoman syntiin</a>.</p> <ul><li><em>Luomakunta käy vanhaksi ja tulee vähitellen yhä heikommaksi, paheet yltyvät. Sitä enemmän tulisi käyttää niitä parannuskeinoja, joita Jumala on meille suonut. Me näemme, mistä paheesta Jumala syytti maailmaa ennen vedenpaisumusta ja mistä hän syyttää noita viittä kaupunkia ennen niiden myöhempää tuhoamista. Samalaisia paheita on esiintynyt monen muunkin kaupungin tuhon</em><em> edellä, esimerkiksi Sybariksen ja Rooman. (1. Moos. 6:5 - 13;1. Moos. 19:24-30) (5. Moos. 29:22) Näissä tapahtumissa meille on ennalta kuvattu lopun aikoja. Siksi tulisi juuri nyt ennen kaikkea vahvistaa avioliiton asemaa ankarilla laeilla ja esikuvilla ja kannustaa ihmisiä solmimaan avioliittoja. Tämä on esivallan asia, sen kuuluu suojella yleistä järjestystä. </em></li><li><em>Tehkööt samalla evankeliumin opettajat näitä kumpaakin: kehottakoot avioliiton solmimiseen niitä, jotka eivät voi itseänsä hillitä, ja kehottakoot muita olemaan halveksimatta saamaansa pidättyvyyden lahjaa.</em> (ACA XXIII: 45&ndash;55, s. 217.)</li></ul> <p>Luomakunta ei näytä olevan muuttumassa paremmaksi, vaikka jotkut sellaista ehkä kuvittelevat (ns. edistysusko), vaan pikemminkin pahemmaksi. Heikentämällä avioliiton asemaa esivalta ei ole suojellut yleistä järjestystä vaan kaivanut hautaansa, kuten historian esimerkit osoittavat.</p> <p><strong>Petteri Hiienkoski</strong></p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Lähteet:</strong></p> <p><a href="http://tunnustuskirjat.fi/augstunn.html">Augsburgin tunnustus. (<em>Confessio Augustana</em>. CA. 1530.) &ndash; Tunnustuskirjat s. 47-79. SLEY. Jyväskylä 1990.</a></p> <p><a href="http://tunnustuskirjat.fi/puolustus/toc.html">Augsburgin tunnustuksen puolustus. (<em>Apologia confessionis Augastanae</em>. ACA. 1531.) &ndash; Tunnustuskirjat s. 81-251. SLEY. Jyväskylä 1990.</a></p> <p><a href="http://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismusliitteet.html#avioliittoon">Avioliittoon vihkiminen. Liite I. Vähä Katekismus. (<em>Der Kleine Katechismus</em> KK 1529. WA 30,1,243-425.) Tunnustuskirjat s. 299-323. SLEY Jyväskylä 1990.</a></p> <p>Kirkkoraamattu. Vuoden 1933/1938 kirkolliskokouksen käyttöön ottama suomennos.</p> <p><a href="http://tunnustuskirjat.fi/ik/index.html">Martti Luther: Iso Katekismus. (<em>Deutsch Catechismus</em>. DK. 1529.)&nbsp; &ndash; Tunnustuskirjat s. 325-423. SLEY. Jyväskylä 1990.</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Avioliittolain muutos on herättänyt keskustelua siitä, mikä on kirkon opetus avioliitosta. Piispojen käsitykset avioliitosta ja niihin perustuvat ohjeet ovat ristiriitaisia. Yrittäessään kumartaa joka suuntaan, tuleekin pyllistäneeksi joka suuntaan (vrt. Matt. 6:24).

Opillinen sekavuus vaikuttaa erityisen irvokkaalta sen takia, että vietämme uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlavuotta.

Uskonpuhdistuksesta luterilaiseen tunnustukseen

Uskonpuhdistus tarkoitti kirkon puhdistamista sinne pesiytyneestä Raamatun vastaisesta opista, joka hämärsi jopa pääuskonkohdan syntisen vanhurskauttamisesta yksin armosta (sola gratia), yksin uskon kautta (sola fide) ja yksin Kristuksen tähden (solum propter Christum). Tavoite oli palauttaa oppi lähetyskäskyn mukaiseksi: opettamalla heitä pitämään kaikki mitä minä olen käskenyt teidän pitää (Matt. 28:20). Yksin Raamattu (sola scriptura) oli uskonpuhdistuksen pääperiaatteena.

Raamatunmukainen oppi esitettiin Augsburgin tunnustuksessa (1530) ja sen Puolustuksessa (1531), jotka laati Lutherin (1482–1546) läheisin työtoveri Philipp Melanchthon (1497–1560). Ne, kuten muun muassa Lutherin laatimat katekismukset (1529) ja Schmalkaldenin opinkohdat (1537), koottiin myöhemmin luterilaisiin tunnustuskirjoihin (1580). Ne sisältävät opetusta myös avioliitosta ja sen perusteista, koska Raamatun oppi asiasta oli vääristynyt ennen muuta pappien aviokiellon osalta.

Maallisen ja hengellisen hallintavallan erottamisesta

Avioliittolain muutoksen yhteydessä monet nykyteologit eivät halunneet ottaa kantaa asiaan. He korostivat maallisen ja hengellisen hallintavallan eroa (regimenttioppi) ja sitä, että avioliitto on yhteiskunnallinen instituutio, joka kuuluu edelliseen. Kun maallinen esivalta on muuttanut lakia, vaaditaan kirkkoa sen perusteella muuttamaan oppiaan: regimenttien erottamisesta ei ole tietoakaan.

Uskonpuhdistaja ilmaisi käsityksensä muun muassa kirjoituksessaan Avioliittoon vihkiminen (1529). Kirjoitus liitettiin ensimmäiseen Vähän Katekismuksen kirjapainokseen, luultavasti ilman tekijän lupaa, ja latinankieliseen tunnustuskirjojen kokoelmaan. Sen asema tunnustuskirjojen kokonaisuudessa tosin aiheutti kiistaa jo 1500-luvulla ja toisista painoksista se jäi pois.

  • Koska häät ja avioliitto kuuluvat yhteiskunnallisen järjestyksen piiriin, ei siis ole meidän pappien ja kirkon työntekijöiden asia antaa niistä säädöksiä ja määräyksiä. Jokainen kaupunki ja maa noudattakoon omaa käytäntöään ja totuttuja tapoja. Jotkut vievät morsiamen kirkkoon kahdesti, illalla ja aamulla, toiset vain kerran. Jossakin morsiuspari kuulutetaan avioliittoon saarnastuolista pari kolme viikkoa etukäteen luetulla kuulutuksella. Antaa ruhtinaan ja raadin järjestää semmoiset asiat kuten haluavat, minulle ne eivät kuulu. (KK, Liite I, s. 320.)

Tämän perusteella on tehty liian pitkälle meneviä päätelmiä ikään kuin maallinen esivalta voisi säätää avioliitosta mitä tahansa ilman että kirkolla on siihen mitään sanottavaa. Tällöin sivuutetaan se, mitä luterilainen tunnustus Raamatun perusteella avioliitosta opettaa sekä luonnollinen moraalilaki ja sen velvoittavuus.

Miehen ja naisen välinen yhdistyminen

Ei voi kuin ihmetellä, että kirkon ulkonaiseen yhteyteen ja vieläpä luterilaisen kirkon virkoihin on päässyt teologeja, jotka eivät tunne Raamatun opetusta avioliitosta tai eivät siitä piittaa. Vapahtaja itse tiivisti asian kirkkaammin kuin mikään tunnustuskirja.

  • “Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ‘loi heidät mieheksi ja naiseksi’ ja sanoi: ‘Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi’? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Matt. 19:4-6.)

Tämän mukaisesti Luther määrittelee Isossa Katekismuksessaan (1529) avioliiton yksiselitteisesti miehen ja naisen yhdistymiseksi, joka perustuu Jumalan säätämykseen.

  • Jo alussa hän on asettanut avioliiton kaiken muun edelle ja luonut miehen ja vaimon erilaisiksi juuri avioliittoa varten, ei haureuteen, vaan pysymään yhdessä, olemaan hedelmällisiä, synnyttämään, ruokkimaan ja kasvattamaan lapsia Jumalan kunniaksi...
  • Avioelämä ei siis ole mitään intohimon leikkiä, vaan se on suuri ja jumalallisen vakava asia. Siinä on nimittäin ennen kaikkea kysymys sellaisten ihmisten kasvattamisesta, jotka palvelevat maailmaa ja auttavat sitä Jumalan tuntemiseen, autuuttavaan elämään ja kaikkiin hyveisiin, taistelemaan pahuutta ja Perkelettä vastaan. (DK I, VI: 207, 208, s. 258.)

Toisin kuin Raamatusta harhaantuneet nykyteologit, uskonpuhdistajat eivät perustaneet avioliittoa ihmisten rakkauden tunteisiin, joihin vetoamalla saatetaan myös verhota seksuaalista himoa.

Luonnollinen sukupuolivietti

Luterilainen tunnustus opettaa avioliiton perusteista Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa, että sukupuolet ja sukupuolivietti luotiin sen takia, että ihmiset olisivat hedelmälliset. Avioliitosta on Jumalan käsky suvunjatkamista varten. Luonnonmukainen seksuaalisuus on Jumalan lahja.

  • Luomiskertomus [1. Moos. 1:28] opettaa, että ihmiset on luotu siinä tarkoituksessa, että he olisivat hedelmälliset ja että kumpikin sukupuoli luonnonmukaisesti tuntisi toiseensa kohdistuvaa viettiä. Me emme nyt puhu pahasta himosta, joka on syntiä, vaan siitä viettymyksestä, joka olisi kuulunut ihmisen luontoon turmeltumattomassakin tilassa, siitä mistä käytetään ilmausta [--], luonnonmukainen kiintymys. Tämä kiintymys liittää sukupuolet keskenään yhteen jumalallisen järjestyksen mukaan. …
  • Tätä yrittävät vastustajamme tehdä tyhjäksi väittämällä, että alussa annettiin käsky täyttää maa, mutta nyt, kun maa jo on täytetty, avioliittokäsky ei enää ole voimassa. Huomatkaa, miten viisas on heidän ajatuskulkunsa! Tuo mainittu Jumalan sanahan muovaa ihmisen luonnon sellaiseksi, ettei se ole hedelmällinen ainoastaan luomisen alussa, vaan niin kauan kuin tämä ruumiimme luonto pysyy. Aivan samoin maa tulee hedelmälliseksi tämän sanan voimasta: (1. Moos. 1:11) "Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja." Tämän järjestyksen mukaisesti maa ei ainoastaan alussa alkanut kasvaa ruohoa, vaan kedot verhoutuvat siihen vuosi vuodelta, niin kauan kuin tämä luonto pysyy. (ACA XXIII: 7, 8, s. 211–212.)

Tämä on yhdenmukaista Raamatun kanssa, jonka mukaan seksuaalinen yhteys samaan sukupuoleen ei ole luonnollista vaan luonnonvastaista (Room. 1:26–27). Samaa sukupuolta olevien liitto on näin ollen perusteiltaan luonnonvastainen. Sen takia ajatus sukupuolineutraalista avioliitosta on myös käsitteellisesti järjetön.  

”Perustuu luonnonoikeuteen”

Luterilainen tunnustus muistuttaa siitä, että miehen ja naisen avioliitto perustuu luonnonoikeuteen, joka on muuttumaton. Luonnonoikeus koskee myös maallista esivaltaa. Se on sikäli myös jumalallista oikeutta, että se perustuu Jumalan luomaan luonnonjärjestykseen.

  • Koska ihminen on Jumalan luomistyön tulos ja se ja luomisjärjestys ovat luonnonoikeutta, ovat oikeusoppineet viisaasti ja oikein sanoneet miehen ja naisen liittymisen toisiinsa perustuvan luonnonoikeuteen… Sillä jos kerran luonto ei miksikään muutu, säilyy välttämättä myös se järjestys, jonka Jumala on luontoon pannut, eikä sitä voida ihmisten säätämillä laeilla kumota.
  • Naurettava ja tyhjänpäiväinen on siis se vastustajien väite, että avioliittokäsky oli voimassa aluksi, mutta ei nyt enää. Tämähän on aivan samaa kuin jos he sanoisivat: Muinoin ihmiset syntyivät sukupuolisina olentoina, mutta eivät nyt enää. Ei yksikään seppä voisi sepitellä näppärämpää ajatusta kuin nämä typeryydet, joita on väsätty luonnonoikeuden kiertämiseksi. Pysyköön siis voimassa tässä asiassa se, mitä Raamattu opettaa ja minkä oikeusoppinutkin on viisaasti lausunut: Miehen ja naisen liittyminen yhteen perustuu luonnonoikeuteen. Edelleen luonnonoikeus on todella jumalallinen oikeus, koska se on Jumalan luontoon istuttama järjestys. (ACA XXIII: 9–11, s. 212.)

Regimenttioppia ymmärtämättömät nykyteologit tuntuvat unohtaneen sen, ettei ainoastaan hengellinen vaan myös maallinen esivalta on Jumalan palvelija (Room. 13:1s.). Niin kuin ei kirkolla ole oikeutta opettaa muuta kuin Jumalan sanaa, ei valtiovallan valtuutuskaan ulotu luonnonoikeuden yläpuolelle. Rikkoessaan ulkonaisesti luonnollista moraalilakia, joka on löydettävissä kymmenestä käskystä, maallinen esivalta ei palvele enää Jumalaa.

Augsburgin tunnustuksessa – jota luterilaiset pitävät päätunnustuksenaan – todetaan avioliitosta, että kaikissa hyvin järjestetyissä valtioissa, myös pakanain keskuudessa, lait kaunistavat sen mitä suurimmalla kunnioituksella (AC XXIII: 20, s. 64). Pakanoilla ei tässä tarkoiteta kaikkia ei-juutalaisia vaan ainoastaan niitä, jotka eivät tunne evankeliumia. Avioliiton merkityksen ymmärtämiseksi tuskin on välttämätöntä tunnustaa edes Jumalan olemassaoloa, saati tuntea Raamatun luomiskertomusta.

Lääke haureutta vastaan

Syntiinlankeemuksen seurauksena ihmistä vaivaa paha himo myös seksuaalisesti. Sen takia Jumala on säätänyt avioliiton parannuskeinoksi inhimillistä heikkoutta vastaan (CA XXIII: 15, s. 64). Avioliitto on näin ollen myös lääke haureutta vastaan. Haureutta on kaikki Jumalan säätämän avioyhteyden ulkopuolinen seksi riippumatta siitä millä nimellä sitä kutsutaan.

  • …emme puhu pahasta himosta, joka on syntiä, vaan siitä, mitä sanotaan luonnonmukaiseksi kiintymykseksi. Sitä paha himo ei ole saanut luonnosta poistetuksi, vaan saa sen yltymään, niin että luonnollinen kiintymys on sitä enemmän terveenä säilyttävän lääkkeen tarpeessa eikä avioliitto ole välttämätön vain suvunjatkamista varten, vaan myös tällaisena lääkkeenä...
  • Paavali sanoo: (1. Kor. 7:2) "Haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa." Tämä on jo selkeä käsky, ja se koskee kaikkia, jotka eivät ole soveliaita elämään naimattomina… Eikö Paavali tässä kohdassa käske niitä, joilla ei ole pidättyvyyden lahjaa, menemään naimisiin? Selittäähän hän itse sanansa vähän myöhemmin (1. Kor. 7:9) sanoessaan: "Parempi on naida kuin palaa." Ja Kristus sanoo selvästi: (Matt. 19:11) "Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu."
  • Nyt, syntiinlankeemuksen jälkeen, ovat meissä rinnakkain nämä kaksi, luonnollinen kiintymys ja paha himo, joka saa luonnollisen kiintymyksen kiihtymään, ja näin on avioliitto vieläkin tarpeellisempi nyt kuin luonnon vielä ollessa turmeltumattomana. Sen tähden Paavali puhuu avioliitosta ikään kuin parannuskeinona ja käskee mainitun poltteen tähden menemään naimisiin. Ei myöskään tätä sanaa: "Parempi on naida kuin palaa" voi mikään inhimillinen mahti, mikään laki eikä mikään lupaus kumota, koska ne eivät voi kumota luontoa eivätkä pahaa himoa… Mainittu Paavalin käsky: "Haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa" sitoo kaikkia niitä, jotka eivät voi todella pidättyä. Tätä asiaa on itsekunkin omassatunnossaan arvioitava. (ACA XXIII: 13, 14–17, s. 212–213.)

Niinpä aviokäsky koskee kaikkia, jotka eivät aidosti kykene seksuaaliseen pidättyvyyteen. Augsburgin tunnustuksen mukaan Eikä ainoastaan käsky, vaan myös Jumalan luomisjärjestys pakottaa avioliittoon kaikki ne, jotka eivät Jumalan erityisestä toimesta muodosta poikkeusta, tämän sanan mukaisesti; "Ei ole ihmisen hyvä olla yksin" (1. Moos. 2:8). (CA XXVI: 20–21, s. 71.)

Vaikka käsitys avioliitosta ja sen perusteista näyttää monille nykyteologeille olevan epäselvä ja ristiriitainen, uskonpuhdistajille se Kaikki…on täysin selvää ja niin varmaa, ettei sitä mitenkään voi järkyttää (ACA XXIII: 13, s. 212). Ero johtunee siitä, että nämä nykyteologit ovat hukanneet Jumalan sanan, mitä uskonpuhdistajat taas pitivät kirkkaimpana valonaan.

Lopunajan merkki

Jumala rankaisee avioliiton halveksimisen ja sitä seuraavat haureuden synnit. Näin tapahtui hänen tuhotessaan vanhan maailman vedenpaisumuksella sekä Sodoman ja neljä muuta kaupunkia tulella ja tulikivellä. Luterilainen tunnustus viittaa Sodoman syntiin.

  • Luomakunta käy vanhaksi ja tulee vähitellen yhä heikommaksi, paheet yltyvät. Sitä enemmän tulisi käyttää niitä parannuskeinoja, joita Jumala on meille suonut. Me näemme, mistä paheesta Jumala syytti maailmaa ennen vedenpaisumusta ja mistä hän syyttää noita viittä kaupunkia ennen niiden myöhempää tuhoamista. Samalaisia paheita on esiintynyt monen muunkin kaupungin tuhon edellä, esimerkiksi Sybariksen ja Rooman. (1. Moos. 6:5 - 13;1. Moos. 19:24-30) (5. Moos. 29:22) Näissä tapahtumissa meille on ennalta kuvattu lopun aikoja. Siksi tulisi juuri nyt ennen kaikkea vahvistaa avioliiton asemaa ankarilla laeilla ja esikuvilla ja kannustaa ihmisiä solmimaan avioliittoja. Tämä on esivallan asia, sen kuuluu suojella yleistä järjestystä.
  • Tehkööt samalla evankeliumin opettajat näitä kumpaakin: kehottakoot avioliiton solmimiseen niitä, jotka eivät voi itseänsä hillitä, ja kehottakoot muita olemaan halveksimatta saamaansa pidättyvyyden lahjaa. (ACA XXIII: 45–55, s. 217.)

Luomakunta ei näytä olevan muuttumassa paremmaksi, vaikka jotkut sellaista ehkä kuvittelevat (ns. edistysusko), vaan pikemminkin pahemmaksi. Heikentämällä avioliiton asemaa esivalta ei ole suojellut yleistä järjestystä vaan kaivanut hautaansa, kuten historian esimerkit osoittavat.

Petteri Hiienkoski

 

Lähteet:

Augsburgin tunnustus. (Confessio Augustana. CA. 1530.) – Tunnustuskirjat s. 47-79. SLEY. Jyväskylä 1990.

Augsburgin tunnustuksen puolustus. (Apologia confessionis Augastanae. ACA. 1531.) – Tunnustuskirjat s. 81-251. SLEY. Jyväskylä 1990.

Avioliittoon vihkiminen. Liite I. Vähä Katekismus. (Der Kleine Katechismus KK 1529. WA 30,1,243-425.) Tunnustuskirjat s. 299-323. SLEY Jyväskylä 1990.

Kirkkoraamattu. Vuoden 1933/1938 kirkolliskokouksen käyttöön ottama suomennos.

Martti Luther: Iso Katekismus. (Deutsch Catechismus. DK. 1529.)  – Tunnustuskirjat s. 325-423. SLEY. Jyväskylä 1990.

]]>
26 http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241249-haureuden-valttamiseksi-avioliiton-perusteet-luterilaisessa-tunnustuksessa#comments Avioliittolain muutos Luterilaiset tunnustuskirjat Piispainkokous Pyhä Raamattu Uskonpuhdistus 500 vuotta Sun, 13 Aug 2017 15:13:04 +0000 Petteri Hiienkoski http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241249-haureuden-valttamiseksi-avioliiton-perusteet-luterilaisessa-tunnustuksessa
Piispat lehmäkaupoilla http://juhaniraesaenen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222360-piispat-lehmakaupoilla <p>Kotimaa24:n blogissaan (3.9.2016) pastori Hannu Kiuru pahoittelee piispojen menetettyä arvovaltaa ja kovistelee kuritonta seurakuntaa, joka ei välitä paimentensa ohjeista ja neuvoista. Mutta kuinka piispallinen kunnioitus olisikaan voinut säilyä ja ketä seurakunta osaa seurata, kun lauman lisäksi paimenten oma joukko on pahasti sekaisin? Tästä kertoo vastikään julkistettu piispainkokouksen Selonteko avioliittolain muutoksen johdosta ja sen jälkeinen keskustelu.</p><p>On toki hyvä, että myös oppositiossa olevat piispat ovat vihkimiskysymyksessä julkisesti ilmaisseet lojaalisuutensa kirkkojärjestykselle ja -käsikirjalle. Nähtäväksi jää, noudattavatko he pappislupaustaan myös käytännössä. &rdquo;Eriävän mielipiteensä&rdquo; onkin jo ehättänyt esittämään piispa Askola MTV:n haastattelussa 2.9.2016. Askola kertoo ajaneensa kokouksessa linjaa, jonka mukaan selontekoon olisi tullut kirjata papeille mahdollisuus siunata homopareja ilman sanktioita.</p><p>Askola antaa myös ymmärtää piispojen selonteon perustuvan kompromissiin. Tämä on huolestuttavaa, koska vanhan kristillisen periaatteen mukaan keskeisissä uskonkysymyksissä tulisi kompromissien sijasta noudattaa konsensus-periaatetta. Tähän perustuu myös määrävähemmistö kirkollisessa hallinnossa.<br />Kompromissiin selonteossa viittaavat esimerkiksi toisaalta selkeä johtopäätös pidättäytyä samaa sukupuolta olevien vihkimisestä ja siunaamisesta 1.3.2017 voimaan tulevan avioliittolain jälkeen mutta toisaalta vaatimus samaa sukupuolta olevien kohtelemisesta seurakunnan toiminnassa &rdquo;perheenä&rdquo;.</p><p>Nämä ohjeistukset lyövät toisiaan korville sekä periaatteessa että käytännössä. Voi vain kuvitella, mikä riemu syntyy, kun seurakunnan avioliitto- tai perheleirille ilmestyy ensimmäinen homopariskunta. Ja sehän ilmestyy, jos ei muuten, niin jonkun aktivistiryhmän masinoimana.</p><p>Mielestäni huolestuttavinta MTV:n haastattelussa on piispa Tapio Luoman asenne. Hänen mielestään selonteossa kyse ei ollut piispojen linjauksesta, vaan &rdquo;maaston kartoittamisesta&rdquo; ja &rdquo;keskustelupuheenvuorosta pitkässä sarjassa&rdquo;. Luoman mukaan olennaisinta on se, että tulevaisuuteen mennään yhdessä, ei se, minkä kanssa. Tuo tulevaisuus näyttää hänestä samanlaiselta kuin Ruotsissa ja Norjassa, missä samaa sukupuolta olevia pariskuntia voidaan vihkiä. &rdquo;Ei se olisi pois kristinuskosta, jos miettii niitä kirkkoja, joissa tämä muutos on jo tapahtunut.&rdquo;</p><p>Näyttää siltä, että jotkut piispoistamme ovat tekemässä lehmäkauppoja paitsi toistensa myös itsensä kanssa. Ruotsin kirkolle ja tätä menoa meillekin sopii Sardeksen seurakunnalle annettu kehotus: &rdquo;Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut.&rdquo;</p><p>http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/F359F1ED9F897DD0C225770E0034026E/$FILE/PK-VALMIS-AVIOLIITTOSELONTEKO-2016.pdf</p><p><a href="http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/irja-askola-haluaisi-kirkon-vihkivan-homopareja/6055564">http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/irja-askola-haluaisi-kirkon-vihkivan-homopareja/6055564</a></p><p>Kotimaa24 5.9.2016</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kotimaa24:n blogissaan (3.9.2016) pastori Hannu Kiuru pahoittelee piispojen menetettyä arvovaltaa ja kovistelee kuritonta seurakuntaa, joka ei välitä paimentensa ohjeista ja neuvoista. Mutta kuinka piispallinen kunnioitus olisikaan voinut säilyä ja ketä seurakunta osaa seurata, kun lauman lisäksi paimenten oma joukko on pahasti sekaisin? Tästä kertoo vastikään julkistettu piispainkokouksen Selonteko avioliittolain muutoksen johdosta ja sen jälkeinen keskustelu.

On toki hyvä, että myös oppositiossa olevat piispat ovat vihkimiskysymyksessä julkisesti ilmaisseet lojaalisuutensa kirkkojärjestykselle ja -käsikirjalle. Nähtäväksi jää, noudattavatko he pappislupaustaan myös käytännössä. ”Eriävän mielipiteensä” onkin jo ehättänyt esittämään piispa Askola MTV:n haastattelussa 2.9.2016. Askola kertoo ajaneensa kokouksessa linjaa, jonka mukaan selontekoon olisi tullut kirjata papeille mahdollisuus siunata homopareja ilman sanktioita.

Askola antaa myös ymmärtää piispojen selonteon perustuvan kompromissiin. Tämä on huolestuttavaa, koska vanhan kristillisen periaatteen mukaan keskeisissä uskonkysymyksissä tulisi kompromissien sijasta noudattaa konsensus-periaatetta. Tähän perustuu myös määrävähemmistö kirkollisessa hallinnossa.
Kompromissiin selonteossa viittaavat esimerkiksi toisaalta selkeä johtopäätös pidättäytyä samaa sukupuolta olevien vihkimisestä ja siunaamisesta 1.3.2017 voimaan tulevan avioliittolain jälkeen mutta toisaalta vaatimus samaa sukupuolta olevien kohtelemisesta seurakunnan toiminnassa ”perheenä”.

Nämä ohjeistukset lyövät toisiaan korville sekä periaatteessa että käytännössä. Voi vain kuvitella, mikä riemu syntyy, kun seurakunnan avioliitto- tai perheleirille ilmestyy ensimmäinen homopariskunta. Ja sehän ilmestyy, jos ei muuten, niin jonkun aktivistiryhmän masinoimana.

Mielestäni huolestuttavinta MTV:n haastattelussa on piispa Tapio Luoman asenne. Hänen mielestään selonteossa kyse ei ollut piispojen linjauksesta, vaan ”maaston kartoittamisesta” ja ”keskustelupuheenvuorosta pitkässä sarjassa”. Luoman mukaan olennaisinta on se, että tulevaisuuteen mennään yhdessä, ei se, minkä kanssa. Tuo tulevaisuus näyttää hänestä samanlaiselta kuin Ruotsissa ja Norjassa, missä samaa sukupuolta olevia pariskuntia voidaan vihkiä. ”Ei se olisi pois kristinuskosta, jos miettii niitä kirkkoja, joissa tämä muutos on jo tapahtunut.”

Näyttää siltä, että jotkut piispoistamme ovat tekemässä lehmäkauppoja paitsi toistensa myös itsensä kanssa. Ruotsin kirkolle ja tätä menoa meillekin sopii Sardeksen seurakunnalle annettu kehotus: ”Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut.”

http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/F359F1ED9F897DD0C225770E0034026E/$FILE/PK-VALMIS-AVIOLIITTOSELONTEKO-2016.pdf

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/irja-askola-haluaisi-kirkon-vihkivan-homopareja/6055564

Kotimaa24 5.9.2016

]]>
10 http://juhaniraesaenen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222360-piispat-lehmakaupoilla#comments Piispainkokous Piispat Sukupuolineutraali avioliittolaki Tasa-arvoinen avioliittolaki Mon, 05 Sep 2016 18:38:09 +0000 Juhani Räsänen http://juhaniraesaenen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222360-piispat-lehmakaupoilla
Homoparit eivät saa kirkollista siunausta http://mattiseppoperala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222177-homoparit-eivat-saa-kirkollista-siunausta <p>Piispat kokoontuivat Joensuussa. Paikallinen maakuntalehti uutisoi kokouksen annin otsikolla: &rdquo;Homoparit eivät saa kirkollista siunausta.&rdquo; Samassa kokouksessa pyrittiin lähettämään myönteinen viesti homoseksuaaleille ihmisille. Lämpö taisi jäädä uutisen otsikon ja mielikuvien jalkoihin.&nbsp;</p><p>Piispat valmistivat selonteon avioliittoon vihkimisestä ja nykyisestä käytännöstä. Lehtiuutisen mukaan kirkon tavoitteena on palvella myös seksuaalivähemmistöjä. Tuolle palvelemiselle ei kuitenkaan synny väylää. Sekin kuulostaa hiukan oudolta, että pappi saisi rukoilla seksuaalivähemmistöjä edustavien ihmisten kanssa. Kenen lupa tarvitaan siihen, että rukoilee Jumalaa?</p><p>Saman lehtiaukeaman kakkosotsikko on professorin näkemys tilanteesta. Urpo Kangas sanoo, ettei kirkko voi estää pappia vihkimästä.</p><p>Kysyin 18.8.2016 Kotimaa- lehden Mielipiteet -sivulla: &rdquo;Voisiko vihkioikeus olla henkilökohtainen?&rdquo; Kysymykseni perustui kirkon ja papin tehtävään. Kirkon tehtävän ja avioliittokäsityksen ilmaisee piispojen kanta: &rdquo;Avioliitto on miehen ja naisen välinen asia.&rdquo; Kirkon tehtävässä ovat kuitenkin aina näkyvillä sekä opettaminen että hoitaminen. Jokainen pappina toiminut tietää, miten monenlaista elämä voi olla ja miten monenlaisia kipuja ja kohtaloita kanssaihmisillämme onkaan.</p><p>Ehdotin, että pappisvihkimyksessä pappi saisi vihkioikeuden sillä tavalla kuin kirkkomme vihkii eli vihkimisen miehen ja naisen avioliittoon. Lehtiuutisessa professori viittaa papinviran toiseen ulottuvuuteen. Pappi on myös viranomainen ja sinällään voi laillisesti vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pareja.</p><p>Näin toimiessaan pappi kuitenkin toimii toisin kuin kirkon avioliittokäsitys antaa ymmärtää. Tässä mietin kirkkomme toimintatapaa. Voi olla, että asioita ratkotaan nykyisin törmäyskurssien kautta. Minusta olisi kuitenkin kirkon ja papin tehtävän mukaista edetä laillista tietä.</p><p>On pappeja, jotka katsovat voivansa vihkiä avioliittoon myös samaa sukupuolta olevia pareja. Laillinen tie olisi, että he voisivat omasta hakemuksestaan saada kirkon käytäntöä laajemman ja voimaan tulevaa avioliittolakia vastaavan vihkioikeuden. Tämä olisi minusta parempi kuin toinen vaihtoehto.</p><p>Toinen vaihtoehto on, että kirkko muuttaa käsityksensä avioliitosta ja papit saavat oikeuden kieltäytyä vihkimästä. Silloin jouduttaisiin kyselemään, onko tämä tai tuo pappi kieltäytyjien luettelossa.</p><p>Vihkioikeuden virallistaminen palvelisi signaalina, ettei kirkko hylkää samaa sukupuolta olevia pareja.</p><p>&nbsp;</p><p>Matti Perälä</p><p>Kirkolliskokousedustaja</p><p>Tohmajärvi</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Piispat kokoontuivat Joensuussa. Paikallinen maakuntalehti uutisoi kokouksen annin otsikolla: ”Homoparit eivät saa kirkollista siunausta.” Samassa kokouksessa pyrittiin lähettämään myönteinen viesti homoseksuaaleille ihmisille. Lämpö taisi jäädä uutisen otsikon ja mielikuvien jalkoihin. 

Piispat valmistivat selonteon avioliittoon vihkimisestä ja nykyisestä käytännöstä. Lehtiuutisen mukaan kirkon tavoitteena on palvella myös seksuaalivähemmistöjä. Tuolle palvelemiselle ei kuitenkaan synny väylää. Sekin kuulostaa hiukan oudolta, että pappi saisi rukoilla seksuaalivähemmistöjä edustavien ihmisten kanssa. Kenen lupa tarvitaan siihen, että rukoilee Jumalaa?

Saman lehtiaukeaman kakkosotsikko on professorin näkemys tilanteesta. Urpo Kangas sanoo, ettei kirkko voi estää pappia vihkimästä.

Kysyin 18.8.2016 Kotimaa- lehden Mielipiteet -sivulla: ”Voisiko vihkioikeus olla henkilökohtainen?” Kysymykseni perustui kirkon ja papin tehtävään. Kirkon tehtävän ja avioliittokäsityksen ilmaisee piispojen kanta: ”Avioliitto on miehen ja naisen välinen asia.” Kirkon tehtävässä ovat kuitenkin aina näkyvillä sekä opettaminen että hoitaminen. Jokainen pappina toiminut tietää, miten monenlaista elämä voi olla ja miten monenlaisia kipuja ja kohtaloita kanssaihmisillämme onkaan.

Ehdotin, että pappisvihkimyksessä pappi saisi vihkioikeuden sillä tavalla kuin kirkkomme vihkii eli vihkimisen miehen ja naisen avioliittoon. Lehtiuutisessa professori viittaa papinviran toiseen ulottuvuuteen. Pappi on myös viranomainen ja sinällään voi laillisesti vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pareja.

Näin toimiessaan pappi kuitenkin toimii toisin kuin kirkon avioliittokäsitys antaa ymmärtää. Tässä mietin kirkkomme toimintatapaa. Voi olla, että asioita ratkotaan nykyisin törmäyskurssien kautta. Minusta olisi kuitenkin kirkon ja papin tehtävän mukaista edetä laillista tietä.

On pappeja, jotka katsovat voivansa vihkiä avioliittoon myös samaa sukupuolta olevia pareja. Laillinen tie olisi, että he voisivat omasta hakemuksestaan saada kirkon käytäntöä laajemman ja voimaan tulevaa avioliittolakia vastaavan vihkioikeuden. Tämä olisi minusta parempi kuin toinen vaihtoehto.

Toinen vaihtoehto on, että kirkko muuttaa käsityksensä avioliitosta ja papit saavat oikeuden kieltäytyä vihkimästä. Silloin jouduttaisiin kyselemään, onko tämä tai tuo pappi kieltäytyjien luettelossa.

Vihkioikeuden virallistaminen palvelisi signaalina, ettei kirkko hylkää samaa sukupuolta olevia pareja.

 

Matti Perälä

Kirkolliskokousedustaja

Tohmajärvi

 

]]>
7 http://mattiseppoperala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222177-homoparit-eivat-saa-kirkollista-siunausta#comments Avioliittolaki Kirkollinen vihkiminen Papit Piispainkokous Vihkioikeus Thu, 01 Sep 2016 17:09:04 +0000 Matti Perälä http://mattiseppoperala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222177-homoparit-eivat-saa-kirkollista-siunausta
Arkkipiispa teki oharit omalle kirkolleen http://juhaniraesaenen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/181135-arkkipiispa-teki-oharit-omalle-kirkolleen <p>Arkkipiispa Kari Mäkinen on huomauttanut useammassa yhteydessä (viimeksi Facebook-sivullaan 25.11.2014), että päätöstä parisuhdelakiesityksessä ei tee kirkko vaan eduskunta. Ehkäpä Mäkiselle tilanne on ollut toivottava, koska kirkon voimassaolevat linjaukset ovat vastakkaisia hänen henkilökohtaisille näkemyksilleen.</p><p>Kirkon perustavien kannanottojen ja Mäkisen henkilökohtaisten mielipiteiden välinen ristiriita on ollut nähtävissä jo tovin. Kirkolliskokouksessa 13.5.2013 arkkipiispa varovaisesti hahmotteli luopumistaan kirkon perinteisistä seksuaalieettisistä kannoista. Puheessaan hän esimerkiksi samaisti heteroseksuaalisen ja homoseksuaalisen suhteen Jumalan luomistekona.</p><p>MTV3:n haastattelussa 26.3.2014 (Huomenta Suomi) arkkipiispa liputti avoimesti ns. tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Facebook-sivun kannanotto eduskunnan äänestyksen alla 25.11. ei myöskään edusta kirkon vaan Mäkisen omaa kantaa.&nbsp; Henkilökohtaisen keskustelupuheenvuoron esittämistä historiallisen äänestyksen alla voidaan pitää kirkon arvovallan hyväksikäyttämisenä oman asian ajamisessa. Mäkisen ulostulo saattoi jopa ratkaista lain kohtalon. Joka tapauksessa hän teki oharit omalle kirkolleen.</p><p>Tavallisessa elämässä toimitusjohtaja joutuu lähtemään välittömästi, jos näkemykset tärkeissä asioissa eroavat työnantajan linjauksista. Miten on mahdollista, että kirkkomme arkkipiispa voi esiintyä julkisuudessa jatkuvasti omalla agendallaan kirkon arvovallan suojissa? Mitä merkitystä piispainkokousten ja kirkolliskokousten kannanotoilla on, jos edes arkkipiispa ei niitä kunnioita ja noudata?</p><p>Piispainkokous toteaa selvityksessään kirkolliskokoukselle 10.2.2010: <em>Ihmisyyttä ja seksuaalisuutta koskevan kirkon opetuksen klassinen perusta on siinä vakaumuksessa, että Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi ja asettanut avioliiton&hellip; &hellip; Avioliiton laajentaminen sukupuolen tai lukumäärän puolesta neutraaliksi poikkeaa siitä ihmiskäsityksestä, jonka pohjalta avioliitto on perinteisesti ymmärretty kirkon hengellisessä elämässä ja yhteiskunnallisessa lainsäädännössä.</em></p><p>Kirkolliskokous (10.11.2010) tähdentää yhtäläisesti piispainkokouksen kanssa näkemystä perinteisestä kristillisestä avioliitosta. Avioliitto ei koske vain kirkkoa, vaan sillä on keskeinen yhteiskunnallinen merkitys: <em>Avioliiton tarkoitus on tukea perheen yhteiselämää ja koko yhteiskunnan rakentumista. Miehen ja naisen välisen avioliiton merkitys tunnustetaan yleisesti myös sekä suomalaisessa lainsäädännössä että kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa.</em></p><p>Erityisesti ns. sukupuolineutraalia avioliittolaista kirkolliskokous toteaa yksiselitteisesti: <em>Viimeaikaisessa keskustelussa on esitetty ehdotus ns. sukupuolineutraalista avioliittolaista. Perustevaliokunta katsoo, <strong>ettei kirkko voi tältä osin muuttaa omaa avioliittokäsitystään</strong>, joka kuuluu sen uskonkäsitykseen ja ihmiskuvaan. </em></p><p>Mitä tehdä arkkipiispalle, joka toimii vastoin oman piispakollegionsa ja kirkolliskokouksen päätöksiä?</p><p>Avioliittolain muutosta ei ole vielä lopullisesti hyväksytty. Lain käsittely jatkuu suuressa valiokunnassa, josta se palaa täysistuntoon uuteen käsittelyyn. Periaatteessa seuraava eduskunta voi vielä vaikuttaa asiaan.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Arkkipiispa Kari Mäkinen on huomauttanut useammassa yhteydessä (viimeksi Facebook-sivullaan 25.11.2014), että päätöstä parisuhdelakiesityksessä ei tee kirkko vaan eduskunta. Ehkäpä Mäkiselle tilanne on ollut toivottava, koska kirkon voimassaolevat linjaukset ovat vastakkaisia hänen henkilökohtaisille näkemyksilleen.

Kirkon perustavien kannanottojen ja Mäkisen henkilökohtaisten mielipiteiden välinen ristiriita on ollut nähtävissä jo tovin. Kirkolliskokouksessa 13.5.2013 arkkipiispa varovaisesti hahmotteli luopumistaan kirkon perinteisistä seksuaalieettisistä kannoista. Puheessaan hän esimerkiksi samaisti heteroseksuaalisen ja homoseksuaalisen suhteen Jumalan luomistekona.

MTV3:n haastattelussa 26.3.2014 (Huomenta Suomi) arkkipiispa liputti avoimesti ns. tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Facebook-sivun kannanotto eduskunnan äänestyksen alla 25.11. ei myöskään edusta kirkon vaan Mäkisen omaa kantaa.  Henkilökohtaisen keskustelupuheenvuoron esittämistä historiallisen äänestyksen alla voidaan pitää kirkon arvovallan hyväksikäyttämisenä oman asian ajamisessa. Mäkisen ulostulo saattoi jopa ratkaista lain kohtalon. Joka tapauksessa hän teki oharit omalle kirkolleen.

Tavallisessa elämässä toimitusjohtaja joutuu lähtemään välittömästi, jos näkemykset tärkeissä asioissa eroavat työnantajan linjauksista. Miten on mahdollista, että kirkkomme arkkipiispa voi esiintyä julkisuudessa jatkuvasti omalla agendallaan kirkon arvovallan suojissa? Mitä merkitystä piispainkokousten ja kirkolliskokousten kannanotoilla on, jos edes arkkipiispa ei niitä kunnioita ja noudata?

Piispainkokous toteaa selvityksessään kirkolliskokoukselle 10.2.2010: Ihmisyyttä ja seksuaalisuutta koskevan kirkon opetuksen klassinen perusta on siinä vakaumuksessa, että Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi ja asettanut avioliiton… … Avioliiton laajentaminen sukupuolen tai lukumäärän puolesta neutraaliksi poikkeaa siitä ihmiskäsityksestä, jonka pohjalta avioliitto on perinteisesti ymmärretty kirkon hengellisessä elämässä ja yhteiskunnallisessa lainsäädännössä.

Kirkolliskokous (10.11.2010) tähdentää yhtäläisesti piispainkokouksen kanssa näkemystä perinteisestä kristillisestä avioliitosta. Avioliitto ei koske vain kirkkoa, vaan sillä on keskeinen yhteiskunnallinen merkitys: Avioliiton tarkoitus on tukea perheen yhteiselämää ja koko yhteiskunnan rakentumista. Miehen ja naisen välisen avioliiton merkitys tunnustetaan yleisesti myös sekä suomalaisessa lainsäädännössä että kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa.

Erityisesti ns. sukupuolineutraalia avioliittolaista kirkolliskokous toteaa yksiselitteisesti: Viimeaikaisessa keskustelussa on esitetty ehdotus ns. sukupuolineutraalista avioliittolaista. Perustevaliokunta katsoo, ettei kirkko voi tältä osin muuttaa omaa avioliittokäsitystään, joka kuuluu sen uskonkäsitykseen ja ihmiskuvaan.

Mitä tehdä arkkipiispalle, joka toimii vastoin oman piispakollegionsa ja kirkolliskokouksen päätöksiä?

Avioliittolain muutosta ei ole vielä lopullisesti hyväksytty. Lain käsittely jatkuu suuressa valiokunnassa, josta se palaa täysistuntoon uuteen käsittelyyn. Periaatteessa seuraava eduskunta voi vielä vaikuttaa asiaan.

 

]]>
38 http://juhaniraesaenen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/181135-arkkipiispa-teki-oharit-omalle-kirkolleen#comments Arkkipiispa Kari Mäkinen Kirkolliskokous MTV3 Piispainkokous Tasa-arvoinen avioliitto Sat, 29 Nov 2014 07:47:39 +0000 Juhani Räsänen http://juhaniraesaenen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/181135-arkkipiispa-teki-oharit-omalle-kirkolleen