Siellä, täällä, kaikkialla

Duuman vaalit 2016

Tänään on Venäjän parlamenttivaalit ja kuten noin sadanyhdentoista miljoonan muun äänioikeutetun, minunkin täytyy vastata itselleni kahteen kysymykseen: onko äänestäminen vaivan arvoista ja jos on, ketä minun pitäisi äänestää. Tämä teksti on referaatti tästä pohdinnasta ja kertausta siitä miten Venäjän poliittinen järjestelmä on muuttunut edellisten vaalien jälkeen.

 

Aloin kirjoittaa blogia Venäjän tapahtumista vuonna 2011 tekemällä koosteen tilastotieteellisistä todisteista äänestystulosten väärentämisestä. Vaalitulosten väärentäminen oli niin ilmeistä ja räikeää, että keskiluokka lähti kaduille osoittamaan mieltään. Tämä pelästytti vallanpitäjät ja he tekivät pikaisesti joukon vaaliprosessia liberalisoivia lakeja. Puolueiden rekisteröintiä helpotettiin (ainakin teoriassa) ja äänikynnystä laskettiin seitsemästä prosentista viiteen. Tilanteen rauhoituttua lainsäädännön tulkintaa alettiin kiristämään. Uusien puolueiden perustaminen tosiaankin helpottui, mutta vain tuntemattomille ehdokkaille.

 

Vuonna 2011 valitulla parlamentilla oli poliittista valtaa vain paperilla. Käytännössä se oli muuttunut seremonialliseksi instituutioksi, jonka rooli on esittää presidentin kansliassa laadittuja lakiehdotuksia. Kaikki puolueet, nekin, jotka väittävät olevansa oppositiossa, kannattavat kiihkeästi Putinia.

 

Venäjän nykyhallinto tykkää imitoida demokratian instituutioita niin, että muodollisesti Venäjää voidaan pitää demokraattisena valtiona. Tämä pätee myös vaaliprosessiin. Tavoitteena on järjestää vaalit niin, että niillä on kaikki tavallisten vaalien ulkoiset tunnusmerkit, mutta tulos on silti ohjattu oikeaan suuntaan. Äänestysaktiivisuus halutaan pitää alhaisena - valtapuolue Yhtenäiselle Venäjälle riittää, jos julkisen sektorin työntekijät pakotetaan uurnille. Äänestyspäivä siirrettiin syyskuulle, jotta äänestyskampanja jäisi lomailevilta venäläisiltä huomaamatta. Valtiolliset TV-kanavat ovat uutisoinnissaan keskittyneet enemmän Yhdysvaltojen kuin Venäjän presidentinvaaleihin.

 

Kesäkuun lopussa Putin puhui puolueiden edustajille ja ilmoitti heille, että “tyhjien vaalilupausten antaminen on pahempaa kuin mikä tahansa muu petturuus”. Tämä oli hyvin selkeä viesti pseudo-oppositiolle: Heidän liikkumavaransa populismin määrän suhteen on maan heikon taloudellisen tilanteen vuoksi pienempi kuin ennen, eikä väestölle saa luvata tulonsiirtojen kasvua. Suuret puolueet tottelivat. Heidän kampanjointinsa ja vaalilupauksensa ovat olleet aneemisia. Tavoite on saavutettu, vaalit eivät kiinnosta juuri ketään Venäjällä.

 

Suurissa kaupungeissa on kuitenkin edelleen keskiluokka, joka toivoo muutosta maan tilanteeseen ja osoittaa satunnaisesti poliittista aktiivisuutta. Maan johto ei halua vuoden 2011 uusintaa ja pahimmat ylilyönnit äänestystulosten väärentämisessä yritetään karsia pois suurten kaupunkien osalta. Osoituksena tästä on Putinin nimittämä uusi keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja Ella Pamfilova. Kukaan demokraattisessa oppositiossakaan ei epäile Pamfilovan rehellisyyttä, mutta on kyseenalaista pystyykö hän yksin torjumaan vaalivilppiä. Vaalitulosten väärentäminen on ollut erityisesti valtapuolue Yhtenäisen Venäjän modus operandi jo vuosien ajan. Tämän vuoden toukokuussa puolue järjesti sisäiset esivaalit ja niissäkin oli lukemattomia ilmoituksia vaalivilpistä. Oli huvittavaa seurata, kuinka Yhtenäisen Venäjän edustajat syyttivät toisiaan niistä rikkeistä, joista oppositio on heitä aiemmin jatkuvasti syyttänyt.

 

Äänten rehellinen laskenta ei tee näistä vaaleista rehellisiä. Rehelliset vaalit merkitsee pitkää prosessia, jonka aikana käydään julkisia väittelyitä ja kaikilla ehdokkailla on mahdollisuus esittää mielipiteensä. Mutta jo rehellisyys äänten laskemisessa olisi positiivinen muutos.

 

Tässä piilee myös riski nykyjohdolle. Kukaan Venäjällä ei tiedä, miten kansalaiset äänestäisivät rehellisissä vaaleissa. Meillä on toki mielipidekyselyitä, mutta niihin ei voi luottaa. Ihmiset vastaavat usein epärehellisesti tai harkitsemattomasti kaikkiin kyselyihin ja tilastotieteilijät sopeuttavat saatuja tuloksia aikaisempiin vaaleihin. Jos edellisissä vaaleissa puoluetta X kertoi kyselyssä äänestävänsä 100 ihmistä, mutta lopulta ääniä oli vain 75, tilastotieteilijät olettavat että jatkossakin 25 % niistä jotka kertovat äänestävänsä puoluetta X eivät lopulta niin tee.

 

Tähän tekniseen yksityiskohtaan perustui esimerkiksi se, etteivät gallupit pystyneet ennustamaan Perussuomalaisten “jytkyä” vuonna 2011. Huomattavasti aiempaa suurempi osa puolueen kannattajista ilmestyi vaalipäivänä äänestyspaikalle. Venäjällä taas mielipidetiedustelut heijastelevat aikaisempia epärehellisiä vaaleja. Koska vaalivilppi on lähtökohtaisesti salaista toimintaa, voimme tehdä vain suuntaa antavia laskelmia vilpin määrästä. Näin ollen myös tarkkojen laskelmien tekeminen rehellistä ääntenlaskentaa varten on mahdotonta tehdä.

 

Rehellisiä vaaleja on Venäjällä yritetty kerran aikaisemmin vuonna 2013 Moskovan pormestarivaaleissa. Mielipidekyselyt ennustivat oppositiojohtaja Aleksei Navalnyille noin 5 %, mutta lopulta hän sai kaikkien yllätykseksi 27 %. Navalnyi on sittemmin tuomittu tekaistuilla syytteillä rikoksesta, joten hän ei pääse osallistumaan näihin vaaleihin. Mutta on mahdollista, että tämän vuoden parlamenttivaaleissa mukaan pääsee livahtamaan muutama muu todellisen opposition edustaja.

 

Muutama opposition kansanedustaja parlamentissa, joka vain imitoi poliittisen päätöksenteon instituutiota, ei toki pysty muuttamaan Venäjän suuntaa. Toisaalta imitaatio voi joskus muuttua oikeaksi toiminnaksi, kun maailma ympärillä muuttuu. Neuvostoliiton parlamentti oli sekin vain imitaatio, kunnes muuttui hyvin nopeasti vuosina 1989-1991. Tämä on mielestäni vahva argumentti äänestysoikeuden käyttämisen puolesta.

 

Moni opposition kannattaja jättää todennäköisesti näissäkin vaaleissa äänestämättä. Poliittinen prosessi Venäjällä ei ole reilu. Vallanpitäjät muuttavat jatkuvasti sääntöjä ja käytäntöjä niin, ettei todellisella oppositiolla ole käytännössä mahdollisuuksia päästä politiikan valtakunnalliselle tasolle. Jos sinulla ei ole mahdollisuutta voittaa epärehellisissä vaaleissa, miksi legitimoisit tätä prosessia osallistumalla siihen? Tämän vuoden vaaleissa lisää katkeraa makua tulee siitä, että äänestyksessä on mukana myös Krimin alue. Moni ukrainalainen pitää vaaleihin osallistumista maa-alueen anastamisen legitimisaationa.

 

Ymmärrän kaikkia edellä esitettyjä argumentteja äänestämistä vastaan, mutta siitä huolimatta olen päättänyt äänestää. Jos hylätään toive siitä, että Venäjä voisi muuttua demokratiaa imitoivasta maasta oikeaksi demokratiaksi poliittisten prosessien kautta, jäljelle jää vain kaksi huonoa vaihtoehtoa: Venäjä joko pysyy Suomen aggressiivisena ja epäluotettavana naapurina tai siellä tapahtuu väkivaltainen vallankumous.

 

Vaikka näissä vaaleissa ei tule tapahtumaan mitään näkyvää muutosta, niiden tulosten seuraaminen edesauttaa Venäjän kehityssuunnan ennustamista. Tässä on oma seurantalistani:

 

-Vaalivilppi. Missä määrin Pamfilova onnistuu tehtävässään, vai oliko hänen nimittämisensä pelkkää silmänlumetta? Kirjoitan todennäköisesti viikon sisään vaalien jälkeen analyysin äänestyksen rehellisyydestä.

 

-Yhtenäisen Venäjän enemmistö parlamentissa. Vaaleja edeltävinä viikkoina “rosvojen ja huijareiden puolueen” kannatus on ollut selvästi laskussa. Jos puolueen kansanedustajien osuus laskee alle 50 prosenttiin, poliittinen järjestelmä joutuu tekemään sopeutustoimia.

 

-Opposition äänisaalis. Onnistuuko Jabloko tai Parnas saamaan edustajia läpi? Kuinka suuren ääniosuuden Kremlin masinoima ja demokraattista oppositiota imitoiva “Kehityksen puolue” saa?

 

-Henkilövaihdokset. Putin on erottanut tai siirtänyt useita korkeita virkamiehiä kesän aikana. Mitä käy vaalien jälkeen Pietarin pormestarille, tutkintakomitean johtajalle tai Rosneftin toimitusjohtajalle? Kaikkien kolmen erottamisesta on liikkunut huhuja.


-Suomessa asuvien Venäjän kansalaisten äänestyskäyttäytyminen. Vuonna 2011 Suomessa äänestettiin selvästi “liberaaleimmin”, Jabloko sai 24,7 % äänistä kun vastaava luku Venäjällä oli 3,4 %. Tämä oli ennen Venäjän informaatiosodan täysimittaista alkua. Yksinkertaistatusti sanottuna Suomen äänestystuloksista voidaan päätellä, kuinka moni täällä asuvista venäläisistä saa maailmankuvansa Venäjän valtiollisilta TV-kanavilta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Demokratian vienti maihin Suomesta itään ei tahdo onnistua edes aseilla.
Turkki horjuu, Irak ei sopeudu millään, Afganistan on mahdoton ja Kiina liian suuri.
Ei tätä kukaan hyväksy!

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Presidenttiehdokas Vanhasen mukaan Venäjällä on omanlaisensa demokratia, ja

"Vaalitulos on vakuuttava. Venäjän vaaleista esitetyt syytteet ovat hieman epämääräisiä." - Pääministeri Vanhanen Venäjällä marraskuussa 2007 käydyistä parlamenttivaaleista, joita mm. Etyjin ja Euroopan neuvoston tarkkailijat arvostelivat epäoikeudenmukaisiksi, ja jotka eivät heidän mukaansa täyttäneet demokraattisten vaalien tunnusmerkkejä. Helsingin Sanomat 5.12.2007.

- Vieläkö lienee samaa mieltä.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Näinhän se on ei vastaa alkuunkaan normejamme ja Turkki on lähes samoilla jäljillä.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Mahtaako Kremliä (lue: presidentti Putinia) kuinka suuresti harmittaa, että duuma yleensä on olemassa? Vaaleja on pakko järjestää, ja ne on saatava näyttämään todellisilta, mutta niiden merkitys pitää kyetä nollaamaan.

"... kaksi huonoa vaihtoehtoa: Venäjä joko pysyy Suomen aggressiivisena ja epäluotettavana naapurina tai siellä tapahtuu väkivaltainen vallankumous."

- Tuohon me suomettuneet vastaamme: Venäjä voi olla aggressiivinen ja epäluotettava balttien ja Ukrainan kannalta, mutta Suomesta katsoen luotettava ja hyödyllinen. On suomalaisesta vinkkelistä aivan eri asia, sotivatko venäläisjoukot Luganskissa vai Luumäellä.

Vallankumous-vaihtoehto on toki historian valossa täysin mahdollinen maassa, jonka valtiomuoto pelkästään 1900-luvulla romahti kahdesti.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Suomi on vesijättömaalla jonka rikkaus on sen kansa ja se kannattaakin vallata?

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Haluaisitko muotoilla kysymyksesi ymmärrettävämmin?

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren Vastaus kommenttiin #6
Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Kirjoitin vajaa vuosi sitten Venäjän valtiollisen tilastoviraston julkaisemien Putinin kannatuslukemien ja erään alueen kansanäänestyksen mahdollisesta manipuloituneisuudesta (ja jopa Suomen yhteistyöviraston tietynasteisesta osallisuudesta siihen):

"...mikään suuriin otsikoihin pääsevä toimija ei nyky-Venäjällä voi olla täysin riippumaton eikä ainakaan voi eliminoida massiivisen mediamanipulaation ja sosiaalisen paineen muodostamia megahaasteita mielipiteen ilmaisemisen vapauden ja spontaaniuden suhteen. Uutena ilmiönä vaikuttaa varovaistavasti/tukahduttavasti myös Levadan kaltaisiin laitoksiin ja järjestöihin pelko tulla lain nojalla leimatuksi ns. ulkomaiseksi agentiksi eli maanpetturiksi, mikä johtaa toimiluvan ym. oikeuksien menettämiseen. Ja myös Hitlerin julkikannatus oli huippuluokkaa vielä viimeisinä bunkkeriviikkoina ... Kehityskohteena oleva vauraan ulkovallan virasto on julkaissut näitä "luotettavia" lukuja ennenkin, mm. Tshetshenian äänestysprosentti taisi olla yli sadan ja viime vuonna kerrottiin ihan pokkana myös Venäjän laittomasti järjestämän kansanäänestyksen 'tulokset' naapurimaan Ukrainan alueelta."

Blogin kuvitusosiossa "emävalhe, tilastovalhe, manipulaatiopravda" on karkeahko havainnollinen esitys siitä, miten kannatuslukemasta 39,9 % manipuloidaan jälkineuvostoteknisesti (epä)reilusti yli kaksinkertainen - ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/205541-m...

Käyttäjän pekkakorvenniemi kuva
Pekka Korvenniemi

Putin saa kiittää vaalivoitostaan USA:ta jja EU:ta. Länsi on sokea. Kaikki lännen sapelin kalistelu, yksipuolinen arvostelu ja talouspakotteet ovat Putinin suosion kivijalka.
Suomi on suurin häviäjä. Pakotteet rassaavat talouttamme ja rassaavat myös Venäjän kansaa. Ja kuten omista ihmissuhteistaan jokaisen luulisi tietävän: ystävyyden rakentaminen kestää vuosia, mutta sen romuttaminen käy hetkessä. Kärsimme varmaan taas sukupolven verran lyhytnäköisyydestämme. Naapureitamme kun emme voi vaihtaa.

Jukka Lampinen

Venäjän kansa, tuntuu olevan nyt hyvin lojaalia ja yhtenäistä.
Kirjoittajan mielestä se on epädemokraattista, samat henkilöt on hokeneet vuoden ajan että Putinin valta on ohitse.
Tyytymätön kansa kaataa vaaleissa, diktaattori Putinin.
Mutta opposition väitös, osoittautui vääräksi.
Tämä hyvin läpinäkyvä katkeruus, alkaa olemaan rasittavaa.
Mikä on opposition vaihtoehto, ne ei tarjoa mitään muuta, kuin Putiniin kohdistuvaa panettelua.
Sitä tarjoaa meilläkin Sanoma OY, aivan riittävästi.
Oppositio on leimaantunut, halpahintaisiksi isämaan pettureiksi.
Entäs onko ne sitten sitä, kyllä vain sitä ne on, etovaa porukkaa myös ulkomaalaisten silmin katsottuna.

Käyttäjän anikolen kuva
Anton Nikolenko

Huh, ja minä kun luulin että minulla on ongelmia pilkkusääntöjen kanssa.

Käyttäjän VeepeeTihlman kuva
Veli-Pekka Tihlman

Kiitos hyvästä analyysistä!

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Jossakin väitettiin, että Yhtenäisen Venäjän nyt saama enemmistö mahdollistaisi perustuslain muuttamisen ilman muiden puolueiden tuen tarvetta. Jos näin on, niin presidentin max kahden peräkkäisen kauden sääntöön taitaa tulla muutos?

Käyttäjän anikolen kuva
Anton Nikolenko

Kaikki parlamentissa edustetut puolueet ovat muutenkin presidentin taskussa, perustuslaillinen enemmistö on vain kosmeettinen muutos. Putin ei ole tosin aikaisemminkaan muuttanut perustuslakia vaikka siihen oli mahdollisuus. Helpompi jättää koko laki vaan huomioimatta.

Toimituksen poiminnat