*

Siellä, täällä, kaikkialla

Venäjän uutiskatsaus - viikko 24

Tällä viikolla uutisia oli vähän enemmän, viikon uutiset järjestyksessä:

 

-Jalkapalloväkivaltaa Ranskassa

-Venäläisurheilu ja doping

-Pietarin kansainvälinen talousfoorumi

-Kadyrovin silta - 2. Osa

-Ortodoksisen kirkon työntekijä tuomittiin maanpetoksesta

 

Jalkapalloväkivalta Ranskassa

 

Viikon vaikeaselkoinen uutinen liittyi 12.6 pelattuun jalkapallo-otteluun Englannin ja Venäjän välillä. Ottelua edelsivät katutappelut joukkueiden kannattajien välillä. Myös itse ottelu päättyi yhteenottoon stadiumilla. Molempia maita varoitettiin hylkäyksestä, mutta keskiviikkona saimme tietää, että Venäjän maajoukkue sai UEFA:lta ehdollisen hylkäyksen kisoista. En seuraa jalkapalloa kovin aktiivisesti ja oletin kyseessä olleen vain banaali jalkapallohuligaanien yhteenotto. Englanti ei kuitenkaan saanut rangaistusta, joten päätin lähteä selvittämään, mitä oli oikeastaan tapahtunut.

 

Aloitetaan ensin UEFA:n päätöksestä. Kuvatodisteet kertovat, että nimenomaan venäläisfanit hyökkäsivät englantilaisten katsomoon. UEFA ei käsitellyt ottelua edeltäviä katutappeluita, mutta sen vastuualueelle kuuluu se, mitä tapahtuu varsinaisen ottelun yhteydessä, siitä rangaistus.

 

Venäläisen valtavirtamedian reaktio välittömästi stadionin tapahtumien jälkeen oli ennalta-arvattava. Englantilaisfanit tietysti provosoivat venäläisiä haukkumalla Putinia, Sharapovaa ja häpäisemällä Venäjän lipun. En löytänyt mitään kuva- tai videotodisteita tästä, mutta oletetaan sen pitävän paikkansa. Eihän venäläisillä jalkapallohuligaaneilla ollut tälläisen provokaation jälkeen mitään muuta vaihtoehtoa kuin rynnätä tappelemaan katsomoon, jossa oli myös naisia ja lapsia, eihän?

 

Tapahtumaa kommentoinut Venäjän kansanedustaja ja jalkapalloliiton hallituksen jäsen Igor Lebedev ei välttämättä edesauttanut Venäjän maajoukkueen asiaa UEFA:n käsittelyssä: “En näe mitään väärää kannattajien välisissä tappeluissa. Päinvastoin. Jatkakaa samaan malliin!” Niille, joille Vladimir Zhirinovskin nimi on tuttu, ei tule varmaankaan yllätyksenä, että Igor Lebedev on hänen poikansa. Tapahtumaa kommentoi myös Venäjän tutkintakomitean (Venäjän FBI) lehdistöpäällikkö: “Todelliset miehet, sellaisina kuin heidän pitäisi olla, herättävät [ranskalaisissa poliiseissa] ihmetystä. Hehän ovat tottuneet näkemään “miehiä” pride-marsseilla…”

 

Jätetään tämä kommentti hautumaan hetkeksi ja käydään läpi mitä tapahtui seuraavaksi: Ranskan poliisi pysäytti venäläiskannattajien bussin matkalla Lilleen. Venäläiskannattajat lukittautuivat bussiin ja kertoivat kaikille venäläismedioille kuinka ilkeä Ranskan poliisi ahdistelee viattomia. Käymättä koko tapahtumaketjua läpi referoin lyhyesti Venäjän Ranskan suurlähetystön lehdistöpäällikön kommentit: “Kyseessä oli ranskalaispoliisin rutiinitarkastus, johon sillä oli täysi oikeus ja velvollisuus. Se mitä tapahtui [venäläiskannattajien toimesta] oli aggressiivinen kieltäytyminen noudattaa poliisin laillista käskyä ja ansaitsee rangaistuksen.” Tämä kommentti tuli minulle yllätyksenä, koska en odottanut Venäjän diplomaattien keskuudesta löytyvän vielä ihmisiä, jotka eivät selitä kaikki vastoinkäymisiä salaliitoksi Venäjää vastaan. Onneksi näyttämölle astui pian Venäjän ulkoministeri, joka lausui sanoja, joita me kaikki odotimme: Bussin pysäyttäminen ei ollut hyväksyttävää, Venäjälle olisi pitänyt ilmoittaa etukäteen jne.

 

Kuten lopulta paljastui, suurlähetystön lehdistöpäällikön kommentit eivät osuneet täysin oikeaan - bussin pysäyttäminen ei ollut rutiinitarkastus. Ranskan poliisi tähtäsi kolmen henkilön pidättämiseen. Aleksei Erunov (Moskovan Lokomotivin kannattajasuhteiden vastaava), Sergei Gorbatchev (Tulan Arsenaalin faniklubin johtaja) ja Nikolai Morozov (Pietarin Dinamon kannatusyhdistyksen hallituksen jäsen) pidätettiin ja vietiin bussista tutkintavankeuteen. Heidät tuotiin oikeuden eteen torstaina ja he saivat 24, 18 ja 12 kuukauden vankeustuomion joukkoväkivaltaan osallistumisesta urheilutapahtuman aikana (ranskankielinen seurantasyöte oikeudenkäynnistä). Syyllisyyttä oli vaikeaa kiistää todisteiden valossa ja syytetyt pahoittelivat tekemisiään. Erunov oli jopa nauhoittanut pätkiä omasta riehumisestaan päähän kiinnitetyllä .be">GoPro-kameralla.

 

Palataan nyt Venäjän tutkintakomitean lehdistöpäällikön kommentteihin “tosimiehistä”. Näitä  ihmisiä hän ilmeisesti tarkoitti. Brittilehdistössä on jonkin verran esitetty arvailuja, että jalkapallohuligaanien lähettäminen oli tietoinen teko Kremliltä, ja siitä, että kyseessä oli suoranainen hybridisodankäynnin casus belli länttä vastaan. Tämä ei sinänsä ole mahdotonta, mutta todisteiden puute sekä venäläisviranomaisten ristiriitaiset ja selkeästi valmistelemattomat reaktiot tähän tapahtumaketjuun saavat minut pitämään tulkintaa epätodennäköisenä. Kuten Venäjän ulkomaille suunnatun RT-propagandakanavan päätoimittaja Margarita Simonian twitterissään osuvasti totesi: “Kukapa olisi uskonut vuonna 1946, että tulevaisuudessa tulee olemaan Saksa-Ukraina jalkapallo-ottelu, ja että venäläiset miehet kannustaisivat siinä Saksaa”. Niinpä, kukaan ei olisi uskonut, mutta Margarita teki oman osuutensa tämän eteen. Venäjän johdon sotaisa retoriikka ja sitä tukeva propagandakoneisto on saanut arkipäiväisen venäläishuligaanin uskomaan, etteivät he ole tavallisia väkivaltaisia ääliöitä vaan eturintaman taistelijoita Venäjän toisessa suuressa isänmaallisessa sodassa koko muuta maailmaa vastaan.

 

Venäläiset korkeat virkamiehet leikkivät tämän narratiivin mukaan. Heille ei anneta erillisohjeita jokaista tapahtumaa varten. He tunnustelevat yleistä poliittista ilmapiiriä ja antavat lausuntoja sen mukaan. Tutkintakomitean lehdistöpäällikön jalkapallohuligaaneja “venäläisinä tosimiehinä” ihannoiva lausunto saattoi Kremlinkin mielestä olla ylilyönti, mutta mitä väliä siitä on kun tällaisesta toiminnasta ei seuraa rangaistusta. Sattuuhan niitä työvahinkoja ja lehdistöpäällikkö saa jatkaa omaa pestiään. Ja tämä on se maa jossa pidetään vuoden 2018 MM-kisat.


 

Venäjän yleisurheilumaajoukkueelta jää Rion olympialaiset väliin

 

Kansainvälinen yleisurheiluliitto jatkoi Venäjän maajoukkueen kilpailukieltoa kesän yli perjantaina pidetyssä kokouksessaan. Syynä tähän on lukuisat doping-skandaalit, jotka ovat piinanneet Venäjän urheilijoita viimeisen vuoden aikana. Skandaalit voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään: Meldoniumin käyttö ja Venäjän dopingtoimikunnan toiminta.

 

Aloitetaan Meldoniumista. Wada lisäsi sen kiellettyjen aineiden listalle tämän vuoden alusta alkaen. Päätös perustui siihen, että niin monen urheilijan oltiin huomattu käyttävän ainetta vuoden 2015 EM-kilpailuissa. Sydänsairauksien hoitoon tarkoitetun aineen urheilusuoritusta parantavista vaikutuksista ei varsinaisesti ollut todisteita, mutta myöskään sivuvaikutuksia urheilukäytöstä ei oltu tutkittu. Kielto osui pitkälti itäeurooppalaisiin urheilijoihin, koska Meldonium keksittiin Neuvostoliitossa 70-luvulla, ja sen käyttö entisen itäblokin maiden ulkopuolella on lähes olematonta.

 

Tämä antoi tietenkin Venäjälle mahdollisuuden nähdä jälleen kerran salaliitto heitä vastaan. Maaliskuussa Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov vaatii WADA:lta selvitystä miksi Meldonium on sisälletty kiellettyjen aineiden listalle. Helpompaa olisi ehkä ollut kysyä WADA:n venäläisdelegaatiolta, miksi he äänestivät Meldoniumin kieltämisen puolesta.

 

Huhtikuussa WADA joutui perääntymään Meldoniumia koskevista rajoituksista, kun paljastui, että Meldoniumin käytöstä jäi elimistöön jälkiä paljon pidemmäksi aikaa kuin oli alunperin luultu, joten osa dopingkäryistä kiellon voimaanastumisen jälkeen saattoi olla virheellisiä.

 

Koko Meldoniumin kielto tuntuu minusta melko mielivaltaiselta ja aiheeseen liittyvä kohu on heikentänyt WADA:n uskottavuutta. Venäjän yleisurheilujoukkueen kilpailukielto liittyy kuitenkin enimmäkseen useisiin todisteisiin systemaattisesta dopingin käytöstä ja sen peittelystä, johon valtiovaltakin on osallistunut aktiivisesti.

 

Joulukuusta 2014 Saksan televisiossa on nähty sarja dokumentteja, jossa salaa nauhoitetuissa keskusteluissa venäläisurheilijat kertovat lähes kaikkien käyttävän dopingia ja kuinka Venäjän antidopingtoimikunta aktiivisesti peittelee dopingkäryjä. Wada lähti tutkimaan väitteitä ja keskeytti Venäjän antidopingtoimikunnan toiminnan.

 

Vuonna 2015 Venäjän antidoping-laborotorion johtaja 2005-2015 Grigori Rodchenkov pakeni Yhdysvaltoihin ja kertoi viranomaisille pitkän tarinan Venäjän antidoping-toiminnasta: Hänelle lähetettiin lista urheilijoista, joilta siinä päivänä kerätyt virtsanäytteet piti yöksi laittaa Sochin laborotorioon varta vasten rakennettuun piilossa olevaan putkeen. Yön aikana ilmeisesti turvallisuuspalvelu FSB:n ihmiset kävivät vaihtamassa pullojen sisällön puhtaaseen virtsaan. Osoittaakseen sitoutumista tapojensa parantamiseen Venäjä ilmoitti viime perjantaina, että Rodchenkov on pääepäilty rikosjutussa viranhaltijan toimintavallan ylittämisestä. Venäjä ilmeisesti haluaa käyttää ns. Magnitski-puolustusta, jossa ilmiantajaa syytetään kaikesta, mistä hän alunperin syytti valtiota.

 

WADA odottaa nyt Venäjän parantavan tapansa. On kuitenkin vaikeaa kuvitella, miten se voisi toteutua. WADA:n asettama riippumaton tutkija totesi viime perjantaina, että Venäjän hallitus määräsi dopingnäytteiden pimittämisen vuonna 2013. Venäjä toimii urheilussa tai ulkopolitiikassa täysin säännöistä välittämättä, valehtelee estoitta kun epäilyjä nousee esille ja kuittaa kaikki todisteet russofobiana. WADA:n toimintavaltuudet tuskin riittävät valtion hallituksen vaihtamiseen.


 

Pietarin kansainvälinen talousfoorumi

 

Pietarin kansainvälinen talousfoorumi on jokavuotinen tapahtuma, jolla Venäjä yrittää kilpailla Davosin talousfoorumin kanssa. Mullistavaa talouspoliittista keskustelua siellä harvemmin kuulee, mutta tapahtuma toimii Venäjän talouden eräänlaisena Cannesin filmifestivaalina - suurten yritysten toimitusjohtajat ja korkeat virkamiehet tulevat paikalle näyttäytymään.

 

Vuoden 2014 tapahtumien jälkeen ulkomaalaisten vieraiden määrä ja laatu ovat laskeneet. Tänä vuonna Venäjä sai korkearvoisimman ulkomaalaisen vieraansa Krimin tapahtumien jälkeen. EU:n komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin osallistumisesta talousfoorumiin puhuttiin paljon, ja sitä myös kritisoitiin kovin sanoin. Junckerin foorumissa pitämä puhe oli kuitenkin kaikkea muuta kuin pelätty joustaminen EU:n kovasta linjasta Venäjän suhteen: Hän kutsui Krimin liittämistä laittomaksi valtaukseksi ja vaatii Venäjältä Minskin sopimuksen noudattamista. Lisäksi Juncker sanoi, että rauhallinen Ukraina tarjoaisi vision koko alueen kehitykselle. Päältäpäin katsottuna tämä kuulostaa diplomaattiselta kapulakieleltä, mutta kun otamme huomioon, että Venäjä piti vuoden 2014 vallanvaihdosta Ukrainassa Lännen masinoimana vallankaappauksena, kiihkomielisimmät venäläistulkitsijat todennäköisesti pitävät tätä todisteena siitä, että Länsi suunnittelee Venäjällä samanlaista vallankumousta.

 

Putin toisti tämän näkemyksen omassa puheessaan: “Kaikki Venäjän toimet ovat ja ovat aina olleet puhtaasti vastareaktiota”. Venäjä ei siis vallannut Krimiä, vaan ehti sinne juuri ja juuri ennen NATOa. Länsi ja Venäjä ovat edelleen niin erimielisiä faktoista, että yllättävää liennytystä suhteissa on vaikeaa kuvitella.


 

Kadyrovin silta - 2. Osa

 

Kirjoitin kaksi viikkoa sitten Kadyrovin sillasta. Tarina on nyt saanut jatkoa, sillä tällä viikolla sillan uusi nimi vahvistettiin, mutta tapahtumat eivät loppuneet siihen. Perjantaina sillalle ripustettiin lakana, johon oli suurin kirjaimiin ikuistettu Ahmat Kadyrovin kuuluisin lausunto: “Tappakaa niin monta venäläistä kuin pystytte”. Aluksi arvailtiin, että syyttäjä aloittaisi rikostutkinnan ekstremismistä. Syyttäjänvirasto kuitenkin pian kiisti tämän. Vertailun vuoksi: Venäjällä voi saada kahden vuoden tuomion ääriajattelusta jos jakaa sosiaalisessa mediassa linkin tekstiin, joka väittää, ettei Krim kuuluisi Venäjälle. Mutta edellä mainittua lausuntoa ei edes lähdetty tutkimaan.

 

Jo pari viikkoa sitten sillan päähän ilmestyi graffitti, joka esitti eversti Budanovia. Paikalliset ovat protestimielessä alkaneet tuomaan kukkia katumaalauksen eteen.

 

Budanov oli toisessa Tšetšenian sodassa Venäjän panssarirykmenttiä johtanut eversti, jota sodan jälkeen syytettiin 18-vuotiaan tšetšeenitytön raiskauksesta ja murhasta. Tapaus oli Venäjällä 2000-luvun alun puhutuimpia oikeudenkäyntejä ja sen vaiheiden kattava kuvaus vaatisi yhden tai usean erillisen blogikirjoituksen. Keskityn oleelliseen: Vaikka tappaminen on kiistatonta, muut rikosnimikkeet kuten sotarikos ja raiskaus ovat kiistanalaisia. Suhtautuminen tähän henkilöhahmoon on hyvin ristiriitaista, sillä toiset pitävät häntä murhaajana ja toiset pitävät häntä sotasankarina.

Budanov tuomittiin kesällä 2003 kymmeneksi vuodeksi vankilaan ja hän pääsi vapaaksi vuonna 2009. Tuolloin nuorempi Kadyrov kommentoi Budanovin vankilasta pääsyä: “Budanov on skitsofreenikko ja murhaaja, tšetšeenikansan vihollinen… jokainen [tšetšeeni]mies, nainen ja lapsi on sitä mieltä, että niin kauan kuin Budanov on olemassa, häpeä on meidän päällämme”. Ja kuten usein Kadyrovin silmätikuksi joutuneille käy, Budanov murhattiin käsiaseella keskellä kirkasta päivää Moskovassa.

 

Tämän lyhyen referenssin jälkeen suurin osa varmasti tajuaa symboliikan, kun pietarilaiset tuovat kukkia Budanoville Kadyrovin sillan viereen. Huomionarvoista on myös paikallisviranomaisten reaktio - tai tarkemmin sanottuna sen puute - katumaalaukseen. Yleensä epätoivotut graffitit häviävät talojen seiniltä tuntien sisään. Reaktion puute ei tarkoita tässä tapauksessa hyväksyntää, vaan sitä, ettei kaupunginhallitus haluaisi koskea koko aiheeseen kymmenenmetrisellä tikullakaan. Ja tämä puolestaan tukee hypoteesia siitä, ettei aloite sillan nimeämisestä tullut kaupungin sisältä.

 

Tšetšeenian sodista on jäänyt syvät haavat ja ne on paikattu heikoilla tikeillä.


 

Kirkonmies tuomittiin maanpetoksesta

 

Tämä oli ehkä viikon hämmentävin uutinen. En tiedä yhtään miten tätä voisi kommentoida, joten referoin uutisen sisällön ja “jätän tämän vain tähän”: Oikeus tuomitsi Evgenii Petrinin kahdeksitoista vuodeksi vankilaan maanpetoksesta Yhdysvaltojen hyväksi.


Petrinin veljen mukaan tuomittu työskenteli aikaisemmin tiedustelupalvelu FSB:lle, erosi tehtävästään ja siirtyi Moskovan kirkon työntekijäksi. Itse Petrinin version mukaan hän on edelleen FSB:n kapteeni, joka osana työtehtävää soluttautui Moskovan patriarkaatin riveihin ja paljasti siellä vakoojaverkoston, jonka toiminnan tavoitteena oli riitauttaa Venäjän ja Ukrainan ortodoksiset kirkot. Koska syytteet koskivat valtiosalaisuuksien paljastamista, niiden yksityiskohdat paljastuvat arkistoista vasta vuonna 2076. Odotan innolla hetkeä, jona pääsen lukemaan mitä valtiosalaisuuksia ortodoksikirkosta Petrin on Yhdysvalloille välittänyt.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

14Suosittele

14 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Koska Antonin juttu on täyttä asiaa niin eipä Putinin ystäviltä heru pienintäkään vastaväitettä:)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

En ala väittämään vaikka Pähkinäsaarenrauhan rajan Venäjänpuolella asunkin 14 kilometrin päässä.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Putinin ystävät ja trollit valehtelevat aina kun aukaisevat suunsa, vaikka ei olisi ollut tarkoituskaan:)
Kuten Aimokin tässä: eihän koko Venäjää ollut olemassakaan Pähkinäsaaren rauhan aikaan, silloin sotivat Ruotsi ja Novgorod. Moskova valloitti Novgorodin n. 1500.

Putinistien mielikuvissa apostoli Andreas perusti Venäjän 2000 vuotta sitten.

Toimituksen poiminnat