Venäjän hidas talouskasvu on "uusi normaali".
Tämä kirjoittamani kolumni on ilmestynyt tänään Itämeri-aiheisessa Pulloposti-nettijulkaisussa. Olen yrittänyt käydä läpi Venäjän hallituksen toimia nykyisen talouskriisin ratkaisemiseksi, ja sitä, mitä nämä toimet kertovat meille maan pitkän aikavälin kasvupotentiaalista.
Tämän vuoden helmikuussa Venäjän Finanssiministeriö julkaisi ennusteen maan talouden kehityksestä vuoteen 2030 asti. Pessimistisin skenaario, jossa öljyn hinnan oletetaan pysyvän alle 40$ barrelilta ja poissuljetaan mittavat talousuudistukset, ennustaa Venäjälle viisitoista vuotta talouden stagnaatiota: Talous kasvaa vain 1-1,3 % vuodessa ja palkat palaavat kriisiä edeltävälle tasolle vasta vuonna 2025, BKT on vuonna 2030 vain 13 % suurempi kuin 2013 lopussa.
Tämä skenaario on hyvin linjassa sen yksinkertaisen ennustemallin kanssa mitä mm. Suomen pankissa käytetään. Venäjän taloudella on 1-2 % trendikasvu ja kaikki poikkeamat tästä luvusta johtuvat öljyn hinnan muutoksista. Öljyn hintaa on tunnetusti mahdotonta ennustaa, mutta voimme todeta ettei se voi kasvaa rajatta – vaikka se palaisi 120 $ tynnyriltä, talouden pysähtyneisyys on silti edessä jos talousuudistuksia ei tehdä. Arvioidaksemme tämän skenaarion todennäköisyyttä meidän on siis arvioitava poliittista tahtoa talousreformeihin.
Vuoden 2009 kriisissä valtiovalta alkoi käyttämään sanoja kuten “modernisaatio” ja “yksityistäminen”. Kriisi meni kuitenkin nopeasti ohi ja maan hallinnointi jatkui niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Vuoden 2014 kesällä öljyn hinta alkoi laskemaan ja Venäjä sai huolekseen uusia talouspakotteita. Paljastui että maan johto oli vetänyt täysin väärät johtopäätökset edellisestä kriisistä: Kriisi menee ohi nopeasti ja siitä selvitään ylijäämävuosina kerätyillä vakausrahastoilla.
Suhteiden länteen viilennettyä kansalaisten uskoa tulevaisuuteen vahvistettiin uusilla mahtipohtipontisilla energiavientiprojekteilla. South Stream-kaasuputki päätettiin rakentaa EU:n sijaan Turkkiin ja Kiinan kanssa sovittiin “Siperian voima”-kaasuputkihankkeesta. Turkin projekti on nyt jäissä ja maat ovat asettaneet toisiaan vastaan talouspakotteita. Kiinan projekti tuskin tulee maksamaan itseään koskaan takaisin nykyisillä energianhinnoilla. Vaikka molemmat projektit olisivat olleet kaupallisia menestyksiä, lähestymistapa talouden ongelmiin tuntuu oudolta. 70 % maan vientituloista ja puolet valtion budjetista saadaan hiilivetyjen viennistä. “Suvereenin demokratian” johto ei näe ongelmaa siinä, että maan talous on täysin riippuvainen ailahtelevista energian hinnoista.
Edellisisestä kriisistä tuttu “modernisaatio”-sana oli tässä kriisissä korvattu termillä “tuonnin korvaaminen”. Tällä tarkoitettiin sitä, että tavaroita joita aikaisemmin tuotiin ulkomailta alettaisiin nyt valmistamaan Venäjällä. Talouden realiteetit veivät kehitystä päinvastaiseen suuntaan. Ruplan kurssi sukelsi öljyn hinnan mukana, ja pääosin ulkomailta tuodut investointihyödykkeet kallistuivat sen mukana. Samanaikaisesti korkea inflaatio pakotti ohjauskorot nousuun. Lopputuloksena teollisuustuotanto jatkaa supistumistaan ja kiinteissä investoinneissa nähtiin viime vuonna 8,4 % lasku. Tuonnin vähentyminen ei ole vaihtumassa lähiaikoina kotimaiseen tuotantoon vaan johtaa kulutuksen laskuun.
Vuoden 2015 kesällä alkoi olla selvää ettei valoa tunnelin päässä ole vieläkään näkyvissä. Finanssiministeriö luopui kolmen vuoden budjeteista ja tarjosi talousarviota ainoastaan seuraavalle vuodelle. Mutta öljyn hinta jatkoi laskuaan ja jo tammikuussa lehdistöön vuoti tieto maan hallituksen neuvotteluista uusista leikkauksista. Vakausrahastoja ei haluta käyttää loppuun ennen vuoden 2018 presidenttivaaleja. Vaikka Venäjän valtio on käytännössä velaton, sen luottoluokitus on heikompi kuin Italialla ja Espanjalla, mikä näkyy lainakoroissa. Maa joka uskoo olevansa oikeutettu lähialueiden anastamiseen tuskin tulee olemaan turhan tarkka ulkomaisen velan takaisinmaksussa. Velkaantuminen näyttäisi olevan se viimeisin vaihtoehto.
Kriisin kieltämisestä ollaan nyt siirretty uuteen vaiheeseen, jossa kriisin olemassaolo tiedostetaan ja väitellään mitä sille pitäisi tehdä. Valitettavasti keskustelu muistuttaa valitettavan paljon Anton Tšehovin Kirsikkapuisto-näytelmän juonta: Istutaan ja valitetaan kun mikään ratkaisuehdotuksista ei sovi.
Esimerkkinä tästä parhaillaan meneillään oleva keskustelu valtionyhtiöiden yksityistämisestä. Presidentti Putin ohjeisti hallitusta helmikuun alussa yksityistämisen tavoitteista: Strategisten valtionyhtiöiden enemmistöosakkuus on säilytettävä, osakkeita ei saa myydä pilkkahintaan, valtion pankit eivät saa rahoittaa ostoja ja uusien omistajien on oltava “Venäjän oikeuslaitoksen vaikutusvallan piirissä”. Ohjeistus oli klassinen esimerkki pyrkimyksestä säilyttää kakku ja syödä se samalla. Venäjän valtion yhtiöiden osakkeiden pörssikurssit ovat aina huomattavasti alhaisempia kuin vastaavaa tulosta tekevien yhtiöiden osakkeet. Valtioyhtiöiden johtoa pidetään epäpätevänä, päätöksenteko on salamyhkäistä ja voitot ohjataan usein valtiolle tärkeisiin hankkeisiin kuten jalkapallon maailmanmestaruuskisojen valmisteluihin.
Yksityistämisen tarkoitus on usein siirtää yritykset tehokkaampien yksityisten omistajien ohjaukseen, jolloin valtio saa myyntihinnan lisäksi korkeammat verotulot. Venäjän yksityistämisessä tästä ei selvästikään ole kyse. Ulkomaiset sijoittajat pysyvät todennäköisesti poissa koska muistavat monta esimerkkiä Venäjän valtion epäluotettavuudesta liikekumppanina. Esimerkiksi Shell painostettiin ympäristölainsäädäntösyytteiden avulla vuonna 2006 myymään enemmistöosuus Sahalin 2-kaasuesiintymästä Gazpromille. Samana päivänä kun Venäjä sai peruttua epäoikeudenmukaisena pitämänsä 90-luvulla tehdyn sopimuksen, ympäristöongelmat lakkasivat olemasta tutkinnan kohteena. Mikään ei takaa sitä, ettei näinä vaikeina aikoina tehdyt sopimukset koettaisiin Venäjän valtion toimesta epäoikeudenmukaisina muutaman vuoden päästä.
Yksi yhtiö joka on päässyt osittain myytävien yhtiöiden listalle on Bašneft, joka päätyi Venäjän valtion haltuun vuonna 2014 kun oikeuslaitos totesi 90-luvun alussa yksityistämisprosessin laittomaksi. Kun valtio myy hetki sitten haltuunsa saamansa omaisuuden, kyse ei ole yksityistämisestä, vaan varallisuuden uudelleenjaosta. Kun ulkomaalaiset sijoittajat ja kotimaiset pankit ovat poissuljettuja, potentiaalisiksi ostajiksi jäävät paikalliset oligarkit. Koko yksityistäminen saattaa osoittautua käteislainaksi osakkeita vastaan. On myös mahdollista että yksityistämisohjelma haudataan, niin kuin kävi Vologdan meijerille. Valtion täysin omistama tappiollinen yritys oli tarkoitus myydä toistamiseen tämän vuoden helmikuussa. Kaksi tuntia ennen suunniteltua huutokauppaa hallitus peruutti sen ja kertoi pohtivansa vielä muutoksia myyntiprosessiin. Jos yhdestä meijeristä luopuminen on niin vaikeaa, voi perustellusti kysyä saadanko osuuksia valtiokapitalismin kruununjalokivistä koskaan myytyä.
Edellämainitut esimerkit kertovat Venäjän talouden suurimmista ongelmista: Oikeuslaitos ei ole riippumaton, omistusoikeudet ovat epävarmoja, valtio dominoi talouselämää ja muuttaa pelin sääntöjä yksipuolisesti. Talouselämä näyttää olevan Venäjän johdolle vain väline ja pelikenttä omien sisä- ja ulkopoliittisten tavoitteiden edistämiseen. On epärealistista olettaa viisitoista vuotta jatkuneen politiikan muuttuvan yllättäen ilman koko poliittisen järjestelmän radikaalia muutosta. Näin ollen naapurimaiden on hyväksyttävä maan Venäjän laahaavan talouskasvun oletusarvoksi tehdessään omia pitkän ajan ennusteita.
Kiitos asiantuntevasta kirjoituksesta. Suomeenhan Venäjän talous, politiikka ja ruplan kurssi vaikuttavat monin tavoin.
Yksi kiinnostava pikku-uutinen kuultiin hiljattain, kun Sputnik Suomen kerrottiin lopettavan toimintansa: http://yle.fi/uutiset/sputnik_suomi_lopetti_toimin…
Turismin suhteen peli ei onneksi ole menetetty, vaan kiinalaiset, japanilaiset, saksalaiset ja ruotsalaiset ovat korvanneet hyvinkin venäläiset turistit ainakin Helsingissä:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/179910-nytko-alkoi…
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos!
En ehkä vetäisi kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, että suomenkielinen Sputnik lopetti toimintansa. Vuonna 2015 Venäjän valtion ”keskeisistä eristä valtionhallinnon menot lisääntyivät huomattavasti, mikä valtaosinjohtui tarkemmin erittelemättömistä menoista kansainvälisiin suhteisiin.” Tämä on ymmärtääkseni menoja mm. ulkomailla toimiviin propagandamedioihin.
http://www.suomenpankki.fi/bofit/seuranta/viikkoka…
Mitä tulee turisteihin, niin Helsingin yöpymiset on ehkä paikattu, mutta tilanne itärajalla, ja muualla venäläisten suosimissa kohteissa on paljon heikompi. Matkustajamäärien lisäksi on huomioitava kuinka paljon rahaa nämä turistit matkoillaan käyttävät. Samanlaista kasvua kuin 2000-luvulla ei ole lähivuosina odotettavissa ja venäläismatkailijoiden panos Suomen talouteen ei todennäköisesti tule palaamaan kriisiä edeltävälle tasolle tällä vuosikymmenellä.
Ilmoita asiaton viesti
Presidentti Sauli Niinistö ja Venäjän presidentti Vladimir Putin puolestaan tapasivat Moskovassa 16.6.2015.
Presidentti Putin huomautti Suomen ja Venäjän kaupan supistuneen jo toista vuotta ja piti tarpeellisena tarkastella sitä, mitä kielteiselle kehitykselle voisi tehdä.
Ensi viikolla Sauli Niinistö ja Vladimir Putin tapaavat taas Moskovassa. Putin esittää todennäköisesti saman kysymyksen. Niinistön on helppo vastata. ”Miksi, ette osta Suomesta enemmän ”
Kaiken kaikkiaan Venäjän kauppa Suomelle on ollut aina erittäin kannattamatonta.
Vuodesta 1970 alijäämää vuoteen 1994 on kertynyt yhteensä huikeat 40,0 miljardia euroa, ja vuosien 1999–2014 välillä alijäämää on kertynyt 38 878 508 tuhatta euroa (38,9 miljardia euroa) eli noin 97 prosenttia kokonaisalijäämästä vuoden 1970 jälkeen. Vuonna 2014 alijäämä oli 3 977 195 tuhatta euroa (4,0 miljardia euroa), vuonna 2013 alijäämä oli huikeat 5 162 486 tuhatta euroa (5,2 miljardia euroa). Vastaaviin alijäämiin Suomi ei kykene kenenkään muun kauppakumppaninsa kanssa, ei lähellekään.
http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/207480…
Ihmettelen tätä suomalaisten syvää, sotakorvausvuosien aikaista uskoa, että Venäjä on Suomelle tärkeä kauppakumppani. Sitä se ei ole ollut neljäänkymmeneen vuoteen.
Lisäksi kaikki mitä Venäjältä tuodaan on korvattavissa muiden maiden tuonnilla ja hyvä kauppamies osaa yhdistää tuonnin ja viennin eduta toisiinsa. Venäjän kanssa sitä ei voi tehdä.
Ylläpitämällä uskoa Venäjän kaupan hyödyllisyyteen olemme menettäneet satoja miljardeja vientituloja sieltä mihin meidän olisi pitänyt vientimme keskittää. Maihin jotka ovat nyt ja tulevaisuudessa Suomen tärkeimmät kauppakumppanit vienissä. Venäjän kauppa on sivujuonne eikä Venäjän kauppa tule olemaan vuosikymmeniin Suomelle merkittävää.
Ilmoita asiaton viesti
Se, että kauppatase on alijäämäinen, ei tarkoita sen olevan tappiolista tai hyödytöntä. Suomen tuonti Venäjältä on pääosin öljyä ja kaasua. Se ei kuvasta maiden välisen kaupan erikoista luonnetta, vaan sitä tosiasiaa ettei Suomessa ole näitä resursseja saatavilla. Kauppasuhteiden irtisanominen Venäjän kanssa siirtäisi tuon alijäämään Lähi-idän maiden kanssa käytävään kauppaan.
Se on totta, ettei Suomen kannata yrittää tähdätä nimenoman Venäjän markkinoille. Emme halua palata tilanteeseen, jossa Neuvostoliitolle tehtiin b-luokan teollisuustuotteita vastineeksi öljystä. On tehtävä hyviä tuotteita, jotka kelpaavat koko maailmalle, ja sitä kautta myös Venäjälle.
Ilmoita asiaton viesti
Anton Nikolenko
Kirjoitin: ”Lisäksi kaikki mitä Venäjältä tuodaan on korvattavissa muiden maiden tuonnilla ja hyvä kauppamies osaa yhdistää tuonnin ja viennin eduta toisiinsa. Venäjän kanssa sitä ei voi tehdä.”
Tästä esimerkkinä Puola. Puola katkaisi ainakin 60 vuotta voimassa olleet öljytoimitukset Venäjältä ja ostaa öljynsä Persianlahdelta Saudi Arabian tekemän tarjouksen pohjalta.
Suomeenkin toimitettu öljy oli aikoinaan 60-70 luvulla Persianlahdelta Nesteen omilla tankkereilla.
Puolaan on rakenteilla LNG-terminaali joka on yksi suurimmista ja tärkeimmistä investointiprojekteista, millä pyritään parantamaan Puolan energiaturvallisuutta. Terminaali mahdollistaa kaasutoimitukset Puolaan mistä tahansa suunnasta maailmassa ja on ensimmäinen laatuaan Keski- ja Itä-Euroopassa sekä Itämeren alueella. Terminaalilla on keskeinen rooli Puolan tavoitteissa vähentää riippuvuutta Venäjän kaasuntuonnista.
Myös Suomessa rakennetaan kahta LNG terminaali Torniossa ja Porissa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus. Vaikka Venäjän valtiolla ei ole karmeita velkoja, venäläisillä yrityksillä on. Mielenkiintoista on mistä he saavat tarvittavaa rahoitusta jos välit länsimaihin on poikki? Asiantuntijoiden mukaan Kiina voi rahoittaa venäläisten hankkeita jossain määrin mutta ei riittävästi. Ehkä tämäkin taustalla Putinin päätöksessä vetäytyä Syyriasta.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos! Venäjän yritysten velkaantuminen on ollut voimakkaassa laskussa vuodesta 2014 lähtien. Yritykset ovat vähentäneet investointeja huomattavasti ja käyttävät aikaisemmin tehtyjä investointeja velkojen poismaksuun. Ongelma ei ole mielestäni yritysten velat, vain investointien puute.
Kiina voisi periaatteessa rahoittaa jotain Venäjän hankkeita, mutta käytännössä tämä yhteistyö on jäänyt hyvin vaatimattomaksi. Esimerkiksi Gazprom ei saanut sovittua ”Siperian voima 2” kaasuputkesta. Gazpromin hankkeen kustannusarviot olivat liian suuria ja kiinalaiset ehdottivat että voisivat rakentaa putken itse. Tämä ei Venäjälle kelvannut. Lisäksi kiinalaiset pankit näyttävät noudattavan USA:n asettamia pakotteita, koska yhteistyön jatkuminen USA:n kanssa on heille tärkeämpää.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitoksia. Isommassa kuvassa Japanin hyytyminen toimii esimerkkinä joka on tarttuunut koko maailmaan. Ei se Abenomics taida edes Japania auttaa.Tai ainakin melkein. Kiinan ja Venäjän talouden kehittyminen jurraa paikoillaan. Samoin eu mikäli kasassa pysyy. Jonkinlaisia kysymysmerkkejä ovat vaikka USA, Intia ja Brasilia vaikka ’tartunnan’ saaminen maailmantalouteen ei ihan pieni ole.
Investointi-intoa ei ole paljon missään. Negatiivinenkaan korko ei pankkeja kiinnosta kun lainaamisen sijaan rahaa on vaivottomampi tehdä bittijonoilla pörsseissä. Ja samoin toimivat kaikki muut kynnelle kykenevät.
Ihan hatusta ei veikkaus ole että (maailman)talous jurraa paikoillaan ja pitkään ilman uusi läpimurtoja esim. teollisuuden saralla. Ja tämä taas tarkoittaisi aika uudenlaista politiikkaa mutta ainakin minä olen suht epäileväinen onnistuuko moinen oikein missään.
Ilmoita asiaton viesti
”Edellämainitut esimerkit kertovat Venäjän talouden suurimmista ongelmista: Oikeuslaitos ei ole riippumaton, omistusoikeudet ovat epävarmoja, valtio dominoi talouselämää ja muuttaa pelin sääntöjä yksipuolisesti.”
Putin kertoi mielenkiintoisia lukuja pienempien yritysten laittomista valtauksista puhuessaan kansakunnan tilasta joulukuussa. Hän kertoi, että talousrikostutkinta käynnistettiin 200 000 yritystä vastaan. Näistä vain 15% eteni tuomioon saakka, mutta peräti 83% yrittäjistä menetti yrityksensä kokonaan tai osittain ilman oikeudenkäyntiä:
”…the vast majority, over 80 percent, or specifically, 83 percent of entrepreneurs who faced criminal charges fully or partially lost their business – they got harassed, intimidated, robbed and then released.”
http://en.kremlin.ru/events/president/news/50864
Ilmoita asiaton viesti
Venäjän kieli on armelias. Minä totean asian balttian venäjäksi:
не nitzevoo нет laagna. Товарищ не чувствую большой интерес к усилиям. Ну, что, если вы можете?
Ilmoita asiaton viesti
sauli voisi tehdä Moskovassa kassakaappisopimuksen Putinin kanssa. Sopimus Loviisan kolmannesta yksiköstä ryyditettynä entisen rajavartioinnin palauttamisella. Sopimus allekirjoitetaan Hanhikiven reaktoriasennuksen ja sen hyväksynnän jälkeen. Imatran Voima pääurakoijana. Saataisiin Unionia miellyttävä sopimus pohjoisen reitin pitävyydestä ainakin 5 vuoden ajaksi ja naapurisuhteetkin paranisivat vientirajoituksia silotellen. Ei mulla muuta.
Ilmoita asiaton viesti
Anton,
On ollut ilo lukea analyysejäsi Venäjästä. Niissä yhdistyvät faktat ja yhteiskunnallisten olojen tuntemus, joka on välttämätöntä maan asioita arvioitaessa. Venäjän talouden analyyseissä talouskehitystä liian usein tarkastellaan osana maailmantaloutta ja kuinka Venäjä omilla toimillaan on raunioittanut kehityksen.
Sen sijaan Venäjän talouden kehitystä olisi tarkasteltava kotimaisen tuotannon ja palvelusektorin kehittymisen näkökulmasta. Silloin on muistettava, että Venäjällä ei ole koskaan ollut vastaavanlaista maan- ja maatalouden lisäarvoon perustuvaan paikallista ja alueellista talouskehitystä kuin Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa 1800-/1900- luvuilla. Venäjän maataloudessa rahavirrat kulkivat aina keskukseen.
Uudenlainen maatalouteen ja tuotannon jalostamiseen perustuva tuotanto voisi olla vaihtoehto Venäjän kehitykselle, jossa on myös olemassa sosiaalinen tilaus ihmisten sisäänpäin kääntymiseen ja hyvinvoinnin kasvattamiseen omalla työllä, omassa maassa, sikäli kuin sellaisesta voi venäläisen maanomistuksen yhteydessä puhua.
Venäläinen ei koulujärjestelmässään opi samoja asioita kuin ihmiset Euroopassa. Mutta venäläinen oppii koulussa sellaisia tietoja ja taitoja, joilla ihminen pystyy selviytymään arkarissa luonnon olosuhteissa ja rakentamaan suhteensa ympäristöön uudella tavalla ilman Kremlin tai Pietarin herrojen puhallusta niskaan kun rahaa tarvitaan maailman pelastamiseen.
On jo aika laittaa maaseutu ja maaseudun olot kuntoon Venäjällä uudenlaisen ”lisäarvoinen maatalous”, joka jättäisi uuden tuotannon lisäarvon maaseudulle, kuten tapahtui teollisuusmaissa viimeisen kahdensadan vuoden aikana. Olisi suuri askel kun ihmiset voisivat keväällä ja syksyllä mennä pikkukengissä kylään naapuriin Venäjän maaseudulla.
Ilmoita asiaton viesti