Siellä, täällä, kaikkialla

Venäjän talouden hankala vuosi 2015

Vuosi 2015 oli Venäjän taloudelle “jännittävä” paremman sanan puutteessa. Paras uutinen oli se, etteivät pahimmat ennusteet ole toteutuneet. Käyn tässä tekstissä suurpiirteisesti läpi mitä taloudessa tapahtui viime vuonna ja mitkä ovat ensi vuoden haasteet.

 

Kesäkuussa Putin totesi puheessaan että talouden alamäen pohja on saavutettu. 90-luvun lopussa, kun IMF teki säännöllisiä tarkastuskäyntejä Venäjälle, maassa kiersi vitsi: “IMF luuli että pohja oli jo saavutettu, mutta jääräpäiset venäläiset jatkoivat kaivamista.” Tuo vitsi kuvaa myös nykyistä tilannetta. Joulukuun puolenvälin lehdistötilaisuudessa Putin vakuutti taas että “talous osoittaa vakauttumisen merkkejä”. Vain päivää aikaisemmin Rosstat julkaisi marraskuun tilastot joiden mukaan tuotanto ja investoinnit jatkoivat laskuaan. Näyttää siltä, ettei pohjaa olla vielä löydetty.

 

Inflaatio nakersi venäläisten elintasoa vuonna 2015. Kuluttajahintaindeksi nousi noin 15 %, samaan aikaan kun taloustilanne esti palkankorotukset. Väestön reaalitulot olivat laskeneet marraskuussa -5,4 % (YoY), eli tästä vuodesta tulee toinen perättäinen vuosi kun reaalitulot laskevat. Erityisesti elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet kovaa tahtia, yli 20 % vuoden aikana. Köyhien määrä kasvoi: 2,3 miljoonan venäläisen tulot laskivat vuonna 2015 alle valtion määritelmän köyhyystason, eli yhteensä noin 14 % venäläisistä elää alle 120 €:lla kuukaudessa.

 

Ensi vuoden tilanne ei näytä kovin valoisalta. Vaikka talouden lasku taittuisi ensi vuonna, kriisi jatkuu aaltoina muiden kanavien kautta. Edellä kuvatut vaikutukset kansalaisten elintasoon johtuivat pitkälti inflaatiosta. Samaan aikaan Venäjän valtion ja alueiden budjettien menoleikkaukset alkavat tosissaan vaikuttaa vasta ensi vuoden puolella. Kirjoitin jo elokuussa Venäjän alueiden todennäköisestä budjettikriisistä: Putinin vuonna 2012 antama käsky julkisen sektorin palkkojen nostosta johti siihen, että alueet leikkasivat investointinsa ja ottivat pankeista kovalla korolla lainaa maksaakseen enemmän palkkaa työntekijöilleen. Tämä ei ollut kestävä ratkaisu hyvinä aikoina, vielä vähemmän nyt kun yhteisöverotulot jatkavat laskuaan. Yhteisöverot maksetaan edellisen vuoden tuloksen mukaan, joten taloustilanne näkyy niissä täysipainoisesti vasta kuluvana vuonna. Vuonna 2015 kaikki alueet paitsi Sahalinin saari aloittivat menoleikkaukset, ja tulevat todennäköisesti leikkaamaan paljon enemmän tänä vuonna. Taka-Baikalin aluepiiri, jonka budjettialijäämä on 13 % / BKT vuodessa, ilmoitti joulukuussa että vararikko on lähellä. Luottoluokittaja S&P arvioi, että vain 14 % Venäjän alueiden budjeteista tulee olemaan ensi vuonna kestävällä pohjalla ja konkurssiaalto voi olla lähellä.

 

Venäjän valtion budjetti ei alueita pysty pelastamaan. Joulukuun alussa hyväksytty vuoden 2016 budjetti oli laskettu öljyn hinnalla 50$ / barreli, mutta hinta laski 35$:een. Jos nämä hinnat kestävät koko vuoden, Venäjän vararahastot loppuvat vuoden aikana ja vararikko uhkaa jo Venäjän valtiota tämän vuosikymmenen aikana.


Venäjän alueiden velat on otettu pääosin kotimaisista pankeista. Ilman valtion väliintuloa alueiden maksuvaikeudet iskevät pankkien taseisiin. Pankkisektori on kuitenkin jo valmiiksi ongelmissa. Vuonna 2015 Venäjän keskuspankki perui lähes sadan, eli joka kahdeksannen pankin toimiluvan. Osa näistä pankeista menetti toimilupansa koska heidän toimintansa oli kulissia laillisen rahan muuttamiseksi käteiseksi lahjusten maksamista varten (suosittelen tämän aiheesta kertovan englanninkielisen artikkelin lukemista). Suurin osa pankeista menetti toimilupansa koska heidän tase kertoi ettei ko. pankki voi jatkaa toimintaa enää pitkään. Nekin pankit jotka pysyvät pinnalla ovat vaikeuksissa. Venäjän suurimman pankin johtajan mukaan voidaan puhua “pankkikriisistä”.

 

Finanssisektorin epävarmuuden lähteet voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan: yleinen talouskriisi, pankkien tekemät huonot päätökset ja valtion sekaantuminen talouteen. Yli puolet pankkisektorin varallisuudesta on pankeissa, joissa valtio on enemmistöomistaja. Pankit ovat tottuneet siihen että aina kriisin iskiessä valtio pääomittaa pankkeja. Näin tapahtui vuonna 2008 ja siihen oli varattu rahaa myös tämän vuoden talouskriisiohjelmassa. Keskuspankin ristiretki pankkisektorin tervehdyttämiseksi toimilupien perumisen kautta on itsessään oikeutettu, mutta kasvattaa valitettavasti valtion roolia markkinoilla. Se, miksi valtion sekaantuminen pankkialalle on ongelmallista, voidaan selittää kahden yrityksen, Transaeron ja Vnešekonombankin, tarinan avulla.

 

Transaero oli vuoteen 2015 asti Venäjän toiseksi suurin lentoyhtiö. Sen omisti Aleksander Pleshakov, jonka äiti sattui sopivasti olemaan Venäjän ilmailukomitean puheenjohtaja jo vuodesta 1991 asti. Transaeron liiketoimintamalli oli melko yksinkertainen: Se kasvoi Venäjän kasvavien turistimassojen mukana vuokraamalla ulkomailta uusia lentokoneita kovaan hintaan. Tämä toimii kohtalaisen hyvin niin kauan kun talous kasvoi ja lentomatkustaminen yleistyi. Vuodesta 2014 lähtien ruplan kurssi lasku ja Venäjän siltojen polttamiseen keskittyvä ulkopolitiikka iskivät matkailualan maahan ja jatkavat edelleen potkimista. Kesän alussa alkoi olla selvää, ettei Transaero voi välttää vararikkoa kovin pitkään.

 

Transaerolla oli vuoden 2015 alussa noin 260 miljardia ruplaa velkaa (euromääräisesti velan arvo on heilunut kahden ja neljän miljardin välillä vuoden aikana). 150 miljardia tästä velasta oli valtion omistamille pankeille. Elokuun lopussa Venäjän hallituksen omistajaohjauskomitea piti istunnon, jossa se ohjeisti valtion kontrolloiman Aeroflotin ostamaan 75 % Transaeron osakkeista symbolisella yhden ruplan kauppahinnalla. Päätös oli ongelmallinen kahdesta syystä. Ensinnäkin Aeroflotin liikevoitto parhaina aikoina (2011-2013) oli keskimäärin 9 miljardia ruplaa vuodessa, mutta nuo ajat olivat nyt takanapäin. Transaeron velka joka olisi yrityskaupassa siirtynyt Aeroflotille, veisi pelkästään korkokuluihin 13 miljardia ruplaa vuodessa jos korko olisi 5 %. Käytännössä lainojen korko oli kuitenkin kaksinumeroinen, todennäköisesti yli 14 %. Aeroflot olisi mielellään ottanut Transaeron parhaat osat itselleen alehintaan, mutta koko yrityksen ostaminen voisi ajaa sen itsensä vararikon partaalle.

 

Valtion omistamat pankit olivat rahoittaneet Transaeroa jonka liiketoimintamalli oli epäkestävä. Miksipä eivät olisi? Jos lainat olisivat tuottaneet tulosta, he saisivat tulospalkkiot. Jos lainat jäisivät maksamatta, valtio pääomittaisi omat pankkinsa uudestaan. Venäjän hallinnon henkilöpolitiikassa tärkein ominaisuus on lojaalisuus, eikä pätevyys. Siksi valtion yhtiöiden johtajia harvoin irtisanotaan virheiden takia.

 

Kuten on jo aikaisemmin todettu, talouskriisi iski myös pankkisektorille. Vuoden ensimmäisen kahdeksan kuukauden aikana koko pankkijärjestelmä oli tuottanut vain 76 miljardia ruplaa voittoa, vähemmän kuin Transaeron velka pankeille. Valtion piti siis valita maksaako se yrityksen konkurssista omien pankkien vai oman lentoyhtiön kautta. Se valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon.

 

Pian nousi esille toinen syy miksi järjestely oli ongelmallinen. Valtio oli käskenyt Aeroflotin ostamaan Transaeron, mutta oli unohtanut kysyä omistajalta haluaisiko tämä myydä yhtiönsä yhdellä ruplalla. Hän ei halunnut. Sillä välin kun juupas-eipäs väittelyä käytiin, Transaero pakotettiin Aeroflotin väliaikaishallinnon alaisuuteen. Eli valtion yhtiön agentti pääsi ensimmäisenä haaskalle valitsemaan itselleen tuottavimmat palat. 20. lokakuuta Aeroflotin yksityinen kilpailija S7 ilmoitti, että se pääsi sopuun Transaeron ostosta ja että se yrittäisi estää yhtiön konkurssin. Voisi olettaa, että tämä oli kaikkea mitä valtio olisi halunnut, yksityinen ostaja joka kantaisi hankalan tilanteen taakan. Toisaalta kyseessä oli ikävä ennakkotapaus kun yksityiset toimijat tekivät omia päätöksiä jotka olivat ristiriidassa hallituksen suunnitelmien kanssa. Niinpä valtio peruutti Transaeron liikennöintiluvan seuraavana päivänä. Tällä hetkellä Transaero ja S7 yrittävät liikennöintiluvan palauttamista oikeusteitse, mutten olisi kovin toiveikas asian suhteen.

 

Edellisessä tarinassa valtiopankkien johtajat saivat kritiikkiä osakseen. Vnešekonombankia ohjaa hallintoneuvosto, joka koostuu hallituksen ministereistä ja puheenjohtajana on pääministeri itse. Tämä laitos ei ole pankki sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan se kontrolloi valtion velkaa, eläkerahastoja ja toimii kehityspankkina. Eläkevarojen ja kehityspankkien antaminen poliitikoiden käsiin on aina huono idea. Demokraattisissa valtioissa se johtaa siltarumpupolitiikkaan, Venäjällä niillä rahoitetaan Putinin toivomia mahtipontisia projekteja. Yksi tällaisista projekteista oli Sochi, talviolympialaiset ainoassa paikassa Venäjällä jossa ei yleensä ole lunta talvisin. Koska Venäjällä on paljon köyhiä ja nälkäisiä, ei voitu suoraan sanoa, että tarkoitus olisi pitää valtion rahoilla kaikkien aikojen kalleimmat kisat.. Sen sijaan sanottiin samaa mitä tällaisista tapahtumista sanotaan muuallakin: “Kisat järjestetään yksityisten sijoittajien rahoilla, rakennetut projektit tulevat tuottamaan rahaa kisojen jälkeenkin.” Yksityisillä sijoittajilla tarkoitettiin tässä yhteydessä valtioyhtiöitä ja presidenttiä lähellä olevia oligarkkeja.

 

Valtio ei kuitenkaan voinut suoraan rahoittaa näitä rakennustöitä, joiden budjetit paisuivat kuin pullataikina, sillä budjettisääntö kieltää yli kolmen prosentin alijäämän BKT:sta. Kiertääkseen tämän itse itselleen asettaman säännön, hallitus käski Vnešekonombankin antamaan lainaa Sochin yksityisille projekteille. Kisojen jälkeen paljastui, että talvilomakeskus subtrooppisella alueella on kovasti tappiollinen. Korkea hintataso jopa Alppeihin verrattuna karkottivat turistit. Ja kun yritykset ovat tappiollisia, yrittäjän on usein helpointa jättää lainat maksamatta, jolloin omaisuus siirtyy pankille. Tilanne jossa Vnešekonombank päätyy yllättäen lomakeskuksen pyörittäjäksi vain vuosi kisojen jälkeen, ei ollut pr-mielessä positiivinen. Joten Venäjän hallitus antoi lainanottajille luvan olla maksamatta velkoja tai korkoja vuoden 2016 kesäkuuhun asti. Sattumalta nuo velat ovat 250 miljardia ruplaa, eli saman verran kuin Transaeron velat. Kun tästä summasta ei makseta korkoja, kertyy tappioita. Vuonna 2014 Vnešekonombankin tappiot olivat myöskin 250 miljardia ruplaa, vuoden 2015 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana 133 miljardia ruplaa (10 miljardia euroa). Pankki on saanut pääomansa osan pääomastaan valtiolta, mm. vararahastoista. Tällä hetkellä pankki tarvitsee huikeat 1300 miljardia ruplaa pääomaa, jota se ei voi uudelleenrahoittaa vapailta markkinoilta lännen pakotteiden takia. Niinpä Venäjän hallituksen johtama pankki joutuu pyytämään nämä rahat Venäjän hallitukselta, jotta tämä pankki voisi maksaa velkansa myös Venäjän valtiolle.

 

Kun öljyn hinta on alle 40 $/barreli ja budjetti on kovasti alijäämäinen, Venäjä joutuu ensimmäisen kerran pitkään aikaan valitsemaan mihin se rahansa käyttää. Helpointa olisi tietenkin leikata sotilasmenoja. Ilman niitä teollisuustuotanto olisi toki laskenut vielä enemmän viime vuonna, mutta olisi aika pohtia onko todella tarpeen että yksi tehdas Venäjällä tuottaa tällä hetkellä 60 % maailman uusista panssarivaunuista. Panssarivaunut ovat huono investointi, jonka tappiot ovat pienimmillään kun niitä ei käytetä.

 

Toisen Krimin liittämiseen Venäjällä ei olisi varaa. Mutta sotilasmenoista leikkaaminen ei näytä olevan todennäköistä. Syksyllä 2015 Venäjä ilmestyi Syyrian sodan näyttämölle. Ilmapommitukset itsessään eivät budjettia hetkauta, eikä Lähi-idästä ole tullut toistaiseksi läheskään niin paljon sinkkiarkkuja kuin Ukrainasta. Mutta terrori-isku venäläiseen matkustajakoneeseen Egyptissä ja Turkin alas ampuma pommittaja ovat johtaneet matkustuskieltoihin näihin kahteen suosituimpaan rantalomakohteeseen. Selkkaus Turkin kanssa sai Venäjän myös asettamaan talouspakotteita rakennusalalle, elintarvikekauppaan ja turismiin. Tämä reaktio oli jossain määrin huvittava, koska saimme koko vuoden 2014 ajan kuulla Venäläisiltä diplomaateilta kuinka epätehokas ja järjetön keino talouspakotteet ovat.

 

Venäjä sanoo itseään suvereeniksi demokratiaksi, mutta sen talous on täysin riippuvainen öljystä. Ellei öljyn hinta nouse kuluvana vuonna nopeasti, Venäjän vararahastot alkavat loppumaan. Koska valtio on sekaantunut lähes kaikkialle talouteen, kriisin aikana rahaa myös pyydetään kaikkialta. Vuosi 2016 on myös vaalivuosi kun maalle valitaan uusi parlamentti. Valtapuolue ”Yhtenäinen Venäjä” on tavallisesti taannut kannatuksensa vaalibudjeteilla. Se, mihin rahaa lopulta jaetaan ja millaisen päätöksentekoprosessin kautta, tulee olemaan vuoden 2016 mielenkiintoisempia uutisaiheita.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

19Suosittele

19 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Käyttäjän PetriMkel kuva
Petri Mäkelä

En yleensä linkittele omaa blogiani, mutta,tämä lähi-idän kauhun tasapainon järkkyminen on kriittistä Venäjän talouden kannalta. Ei siis ihme, että Putin heittää Syyriassa bensaa liekkeihin: http://petrimkel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/209376-o...

Käyttäjän anikolen kuva
Anton Nikolenko

Minusta öljyn hinta syynä Syyrian sotaan osallistumiseen on vähän kaukaa haettu. Se konflikti ei ollut lähestymässä loppuaan ennen Venäjän mukaantuloa, ja öljyn hinnat ovat vain laskeneet sen jälkeen. Ylipäänsä pitkään jatkunut korkeiden hintojen aika on lisännyt tuotantoa muissa maissa, eikä Lähi-idän turvallisuuspoliittisella tilanteella ole enää samanlaista vaikutusta hinnanmuodostukseen.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Ehkä lähtö Syyriaan on tarkoitettu enemmänkin sisäpoliittiseen käyttöön, kun oma talous sakkaa?

Tuure Nyqvist

Aivan, mutta toivokaamme, että nämäkin aidot sanansäilät estävät omalta osaltaan mahdollisimman pian pahimman ja toteuttavat parhaimman!

En ole ihan varma, sanoisinko onneksi vai valitettavasti Venäjän kohtalo taitaa olla jo sinetöity.

Siis onneksi siksi, kun itänaapurimme on ihan selkokielellä sanottuna koko Tellustamme terrorisoiva rikollisjärjestö.

Ja valitettavasti siksi, kun oletan kaikesta saastastaan huolimatta, siellä on vielä ihmisiäkin, eikä ainoastaan valtaeliittinsä "kloonaamia ja aivopesemiä ihmismäisiä kopioita".

Anton Nikolenko: "Ellei öljyn hinta nouse kuluvana vuonna nopeasti, Venäjän vararahastot alkavat loppumaan. Koska valtio on sekaantunut lähes kaikkialle talouteen, kriisin aikana rahaa myös pyydetään kaikkialta. Vuosi 2016 on myös vaalivuosi kun maalle valitaan uusi parlamentti. Valtapuolue ”Yhtenäinen Venäjä” on tavallisesti taannut kannatuksensa vaalibudjeteilla. Se, mihin rahaa lopulta jaetaan ja millaisen päätöksentekoprosessin kautta, tulee olemaan vuoden 2016 mielenkiintoisempia uutisaiheita."

Aivan tavattoman mielenkiintoinen ja ytimekäs yhteenveto Anton Nikolenkolta! Mutta ensimmäisen lauseen alun tulee olla kaikessa "karmeudessaan": "Kun öljyn hinta ei tule enää koskaan nousemaan niin merkittävästi, että siitä olisi Venäjän talouden pelastajaksi,"!

Sanonko miksi öljyn hinta ei käsittääkseni tule todellakaan nousemaan, vaan ehkä laskee edelleen?

Olemmeko tältäosin "velivenäläisten" kaltaisia kaikki tyyni, kun tälläiset itsestäänselvyydet ovat tabuja, joista vaikenemalla pitkitetään öljyteollisuuden kuolemaa ja jarrutetaan myönteistä kehitystä ja uuden toimeliaisuuden tuottamaa hyvinvointia koko Telluksellamme.

Lienee asfalttikin korvattavissa jo nyt ympäristöystävällisemmällä materiaalilla tai sisällytetään tiestö kaikkiin rakennuksiin ja taajamien välillä kaikki liikenne tapahtuu raiteitse junilla.

Kalliimpi öljy jää hyvin pian myymättä, kun kannattaa jo nyt siirtyä mahdollisimman nopeasti uusiutuviin energioihin ja alan kiihtyvä kehitys kiihdyttää tätä mainiota siirtymistä uusiutuviin!

Tässä varuilta vielä selvyyden vuoksi näinpäin. Halvalla öljyllä jarrutetaan kehitystä, joka väistämättä johtaa öljyn kysynnän hiipumiseen ja kalliiden laitteistojen tarpeettomuuteen.

Luettuani myös kommentit, ihmettelyni vähintäänkin tuplaantui, miksi nimenomaan itsestäänselvyydet pidetään piilossa. Konevoimailijoiden tuppisuut ymmärrän, mutta pelkäävätkö muut talousromahdusta?

Tässä vaiheessa alkaa vähän hirvittää Venäjän aktiivisuus lähi-idässä, toisin kuin jotakuta, haluaako se lähi-idän liekkeihin, saadakseen paremman hinnan enemmästä öljystään?

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Kiitos kirjoituksestasi; jos se on minusta kiinni, niin ilman muuta karuselliainesta!

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Missähän määrin siellä on panostettu infraan? Siitä on liki 10 vuotta kun uutisoitiin että huomattava osa Venäjän maanteistä on siinä kunnossa, että jos ei korjata niin ovat ns. mennyttä kalua, mikä luonnollisesti vaikeuttaa tavarakuljetuksiakin.

Medvedev ilmaisi huolensa, muistaakseni presidenttikaudellaan, myös laajojen alueiden saastuneesta maaperästä.

Käyttäjän anikolen kuva
Anton Nikolenko

Teitä on rakennettu, joskaan ei tarpeeksi. Kuljetusinfra on kilpailukykyvertailussa sijalla 41/140, parantunut hienoisesti viimeisen kolmen vuoden aikana.
http://reports.weforum.org/global-competitiveness-...

Ongelma on enemmänkin siinä, että teiden rakentaminen on korruption takia älyttömän kallista (3 kertaa kallimpaa kuin Suomessa, 6 kertaa kallimpaa kuin Kiinassa /kilometri). Ja laatu on yleensä huono. Infrastruktuurihankkeet yksinkertaisesti maksavat liikaa ollakseen tuottavia.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio
Käyttäjän anikolen kuva
Anton Nikolenko Vastaus kommenttiin #6

No eihän siinä ole mitään kovin ihmellistä: Huonot tiet ovat olleet Venäjän puolustusdoktriinin keskeinen osa kautta aikojen. Toimii Napoleoniin, toimii saksalaisiin kahdesti. Kun britit yrittivät valloittaa Krimin 1854-56 he joutuivat rakentamaan niemimaalle sen ensimäisen rautatien :)

Mutta vakavasti puhuen, teiden rakentaminen jakantuu epätasaisesti. Isoissa kaupungeissa infrastruktuuri on ihan ok, virkamiesten täytyy päästä esitellä autojaan. Syrjäseuduilla tiet ovat kuin kehitysmaissa, mikä on ymmärrettävää koska väki lähtee kaupunkeihin.

Käyttäjän SampsaMkel kuva
Sampsa Mäkelä

Tämän vitsin kertoja oli muistaakseni venäläinen professori:

Venäjän tiestössä on kaksi ongelmaa: Tiet ja hullut kaaharit. Toisen ongelman voi korjata tiejyrällä, mutta kukaan ei osaa tehdä teitä!

Venäläiset itse puhuvat, että vain osa teiden parantamiseen tarkoitetuista määrärahoista jää itse tien korjaamiseen.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #9

Venäjällä on sanontaa: "Kyse ei ole tiestä vaan ilmansuunnasta".

Toisaalta, olen itse nähnyt (kyse on myös perstuntumasta) miten paljon Venäjän tieverkko on parantunut viimeisten 25 vuoden aikana. Se on fakta.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Kokoomuksen Anton Nikolenko on jo vuosien ajan povannut Venäjän romahtamista. Nikolenkon harmiksi, ei ole romahtanut.

Toisin on Venäjän läntisissä naapureissa. Esimerkiksi Ukraina on käytännössä konkurssissa vaikka maan länsiveloista on leikattu kolmannes ja sille on pumpattu kymmeniä miljardeja dollareita hätäapuna. Vararahastoja maalla ei ole ollut sitten neuvostoaikojen.

Toinen esimerkki on Suomi. Vararahastoja ei ole, uutta valtionvelkaa kertyy viiden miljardin euron vuosivauhtia, työttömiä on puoli miljoonaa, köyhyysrajan alittavilla tuloilla elää viidennes kansasta ja sosiaaliset ongelmat koskettavat joka kolmatta vauvasta vaariin.

Niin että sellaista on meno täällä sikarinpolttajien lännessä.

Käyttäjän anikolen kuva
Anton Nikolenko

No mutta Rauno, minähän puhuin vain valtiotaloudesta. Jos Sipilä sanoo että menoja on leikkattava, niin povaako hän Suomen romahtamista? Kun Venäjän valtiovarainministeri sanoo että vararahastot saattavat loppua tämän vuoden aikana, povaako hän Venäjän romahtamista? Vai yrittääkö hän ainoastaan päästä Kokoomuksen jäseneksi?

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Rauno Lintunen

Ei se Venäjä romahda. Mitä nyt romahtamisella tarkoitat ? Henkinen romahdus on jo tapahtunut, taloudellista romahdusta ei kai tule koskaan. Korkeintaan vallan vaihtuminen.

Vaikeaa siellä tietysti taloudellisesti nyt on ja varmuudella tilanne heikkenee. Säästöjä ja leikkauksia tehdään niinkuin Kreikassa, Suomessa ja useimmissa maissa. Ainoastaan Yhdysvalloissa eletään nousutrendissä.

Venäjällä leikkausten kohteena ovat virkamiehet. Putin irtisanoi viime vuonna 110 000 virkamiestä.

http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/cnn-p...

Pääministeri Medvedev irtsanoi tammikuun ensimmäisenä päivänä 70 000 valtion virkamiestä.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015122120865669_...

Valtio jolla menee taloudellisesti hyvin ei toimi näin.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Kiitos, hyvästä avaavasta kirjoituksesta!

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Tässäpä Nikolenkolle ja kumppaneille Venäjää läheisempää pohdintaa. http://www.kauppalehti.fi/uutiset/nouriel-roubini-...

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Valitettavasti blogisti on jopa optimisti. Kiinan alamäki, joka on näkynyt pörssiromahduksina jo 7 kuukauden ajan säteilee Venäjään ja sitä kautta kyllä Suomeenkin. Teknologiayritysten kolme vuotta jatkunut pako Kiinasta erityisesti Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan on vastareaktio 2000 luvun huumalle. Johtuu myös kinalaisesta laadusta ja hintojen kovasta heilahtelusta. Samalla Kiinan naapurimaat ottavat enenvässä määrin "halpavalmistusta" haltuunsa. Kiina tarvitsee kipeästi USA:n, EU:n ja Australian markkinoita tuotteilleen. Markkinoita saa investoimalla ko. maihin (kuten Japani teki 70...90 luvulla). Kiinan suunnitellut isot investoinnit kaasuputkiin ja etupainotteiset maksut Venäjälle ovat ajautumassa osin jäihin. Venäjällä on kolme valitettavaa kasvutrendiä. Eläkeläisten kustannusten kasvu per kansantuote, sotateollisuuden voimaks kasvu sekä nuorten start-up yrittäjien maasta poismuuton kasvu. Valitettavasti heikentyvä Venäjä ei ole hyvä velkaantuvan Suomenkaan kannalta. Toivoa antaa Venäjän kaupan vähenemisestä huolimatta EU:n ja erityisesti euroalueen (huolimatta pakolaisaallosta) pitkään jatkunut positiivinen vire. Omalla tavallaan siitä kertovat ostopäällikköindeksit (PMI), jotka ovat jo pitkän ajan olleet hyvissä lukemissa. Tänään tuli uudet ennätykset vuoden 2014 jälkeen. Suomen on vain päästävä tavalla tai toisella oman sisämarkkinan (=EU) kasvuun mukaan.

Käyttäjän marttiissakainen kuva
Martti Issakainen

Alhainen öljyn hinta riipii monia muitakin maita kuten Saudi-Arabiaa ja Norjaa. Kuinkahan kauan alehinta jatkuu?
Viimeisen 40 vuoden aikana aina kun puun ja uusiutuvan energian käyttö on lähtenyt kunnolla nousuun, on öljyn alennusmyynti alkanut. Näennäisesti erisyistä, mutta alehintaan anyway.
Ketkähän päättävät ja missä?

Käyttäjän anikolen kuva
Anton Nikolenko

Markkinat päättävät. Jos joku tietää edes 70 % tarkkuudella mikä öljyn hinta on huomenna tai vuoden päästä, hänestä tulisi hyvin nopeasti maailman rikkaimpia ihmisiä. Paremman puutteessa paras ennuste tilastojen valossa seuraavalle vuodelle on aina päivän hinta +-10%.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

"Vaikkapa kaasuputket Venäjältä Saksaan?"
Suomi on EUn jäsen ja europpa on halukas ostamaan kaasua.

Käyttäjän LauriHonka kuva
Lauri Honka

Haparoivaa translitterointia. Suomeksi kirjoitamme Sotshi, ei Sochi. Vneshekonombank on sen kirjoitettu oikein, ei englannin mukaisesti translitteroituna.

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Mutta muuten kaikinpuolin erinomainen blogi.

Käyttäjän valtteriaaltonen kuva
Valtteri Aaltonen

Kiitos perusteellisesta esityksestä linkkeineen.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Aloituksessa kerrottiin monen, monen venäläispankin konkursista. Venäjän Forbes-lehti teki yhteenvedon entisistä pankkiireista (Потерянные миллиарды: что происходит с банкирами после краха их банков/Entiset miljardöörit: mitä kuuluu pankkiireilta heidän pankinsa konkan jälkeen). Kymmenen esimerkkiä:

http://www.forbes.ru/finansy-photogallery/igroki/2...

Toimituksen poiminnat