*

Siellä, täällä, kaikkialla

Venäjä jatkaa valitsemallaan tiellä

Olen pitkään halunnut kirjoittaa Venäjän tapahtumista, mutta en ole saanut mistään yksittäisestä uutisesta ärsykettä siihen. Jo viime syksystä lähtien Venäjä on ollut nähdäkseni huonoimmassa tapauksessa luisumassa Zimbabwen kaltaiseksi valtioksi ja parhaassa tapauksessa Argentiinan kaltaiseksi entiseksi suurvallaksi. Venäjän runsaslukuiset tapahtumat tänä kesänä ovat vahvistaneet juuri tätä käsitystä. Yritän seuraavassa tekstissä koota kaksi aihealuetta, jotka mielestäni parhaiten kuvastavat sitä mihin Venäjä on menossa: talous, sekä uskonto vastaan tiede.

 

Aloitetaan jälkimmäisestä. Maassa toiminut “Dynastia”-säätiö lakkautti toimintansa tämän vuoden heinäkuussa, kun Venäjän oikeusministeriö julisti sen “ulkomaiseksi agentiksi”. Säätiön rahat olivat peräisin miljonäärin Dmitri Ziminin varoista. Zimin on kahdella tavalla poikkeuksellinen venäläinen miljonääri: Ensinnäkin, kukaan ei epäile että hänen matkapuhelinverkoilla ja elintarviketuotannolla ansaitsemansa rahat olisivat millään tavalla epäilyttäviä. Toiseksi, tämä 82-vuotias herrasmies puhuu haastatteluissa lakonisesti omista liikeprojekteistaan, mutta hänen hänen äänensä täyttyy energialla ja innostuksella kun hän kertoo tiedettä tukevan säätiönsä toiminnasta. Tämä säätiö on myöntänyt satoja stipendejä lupaaville tutkijoille sekä tarjonnut rahoitusta tiedettä popularisoiville kirjoille. Säätiö on käyttänyt kolmentoista vuoden aikana tähän tarkoitukseen noin neljä miljardia ruplaa. Jos otamme huomioon valuuttakurssien muutokset, summan voi pyöristää sataan miljoonaan euroon. Zimin oli säätiöinyt lahjoituksensa, ja säätiö sijoitti rahat ulkomaisiin arvopapereihin, jotka tuottavat huomattavasti vähemmän riskialtista tulosta kuin venäläiset markkinat. Vaikka rahat tulivat alunperin Venäjältä, ja niiden käyttöä hallinnoi täysin venäläinen hallitusryhmä, rahojen kiertoreitti riitti “ulkomaalaisen agentin”  titteliin. Tällä termillä on venäjän kielessä vahva negatiivinen konnotaatio. Dmitri Zimin päätteli itsekseen, että jos tämä on se palkkio kotimaassaan, jonka hän toiminnastaan saa, hän laittaa mieluummin pillit pussiin.

 

Toinen esimerkki tieteen ja uskonnon/isänmaallisuuden ristiriidassa tänä kesänä tapahtui Krimillä. Niemimaan eteläkärjessä sijaitsee Khersonesin muinaiskaupunki, ainutlaatuinen arkeologinen löydös, jossa yhdistyvät antiikin Kreikan, antiikin Rooman ja Bysantin aikakaudet. Kohde on nimetty UNESCO:n maailmanperintökohteeksi. Krimin paikalliset viranomaiset tekivät linjavedon, joka oli Venäjän arvojen mukainen, ja määräsivät museokohteen johtajaksi ortodoksisen papin. Arkeologit ja historiantutkijat eivät innostuneet ajatuksesta, ja kieltäytyvät nyt työskentelemästä papin alaisena. Samanaikaisesti ortodoksiset ääriliikkeet ovat katsoneet oikeudekseen hyökätä tapahtumiin, jotka eivät miellytä heitä. 4. heinäkuuta he tunkeutuivat väkisin Serebrenny Dozhd’-radioaseman juhlakonserttiin ja keskeyttivät sen. 14. elokuuta toinen uskonnollinen järjestö tunkeutui modernin taiteen näyttelyyn ja tuhosi useita patsaita.

 

Venäläisessä riippumattomassa mediassa spekuloitiin paljon siitä, oliko Dynastia-säätiön kohtalo Kremlin tilaus vai viranomaisten ylilyönti. Lopputuloksen kannalta tällä ei tietenkään ole mitään merkitystä. Venäjän nykyisessä paradigmassa kaikki kansalaisyhteiskunnan toiminta on lähtökohtaisesti epäilyttävää ja vaarallista. Tunnelman tiivistää parhaiten presidentti Putinin lausunto tämän vuoden kesäkuun lopussa: “Niin sanotut ulkomaalaiset säätiöt toimivat kouluissa. Kuljeskelevat [Venäjän] kouluissa sillä verukkeella, että auttavat lahjakasta nuorisoa. Tosiasiassa he imevät [nuorisoa] kuin pölynimuri. Ottavat pian valmistuvia suoraan kouluista, totuttavat stipendeihin ja vievät ulkomaille.” Ajatus on hyvin selkeä - ulkomaiset järjestöt ovat pahoja, sillä he vievät valtiolle kuuluvia lahjakkaita kansalaisia pois. Käytännössä nuoret tutkijat näkevät, mitä ympärillä tapahtuu ja haluavat lähteä maahan, jossa yksityiset tiedettä tukevat säätiöt voivat toimia rauhassa ja arkeologisten kohteiden johtajaksi ei nimitetä pappeja. Venäjän nykyhallinto tuskin on itse kovin uskonnollinen, mutta he hyödyttävät yhteiskunnan konservatiivisempia osia. Esimerkiksi laki “uskonnollisten tunteiden puolustamisesta” vie yhteiskunnan ilmapiiriä kohti keskiaikaa.

 

Toinen tärkeä kehityssuunta Venäjän tulevaisuuden kannalta on talous. Talouskriisi jatkuu ja ainoa hyvä uutinen on se, että kaikkein synkimmät ennusteet eivät ole toteutuneet. Kesäkuussa kiinteät investoinnit laskivat 5,4 % ja vähittäiskauppa 8 % vuodentakaiseen verrattuna. Poikkeuksellinen investointikohde, jossa on havaittu selvää kasvua, on kotipolttoisen viinan valmistukseen tarkoitetut laitteet. Niiden myynti on kolminkertaistunut. Teollisuustuotanto on laskenut vain 2,7 %, koska armeijan hankintoja ei olla supistettu. Yksi tehdas Siperiassa tuottaa tällä hetkellä 60 % maailman panssarivaunuista.

 

Tuonti on supistunut noin 50 % ja vienti noin 35 % verrattuna vuoden 2013 huippuun. Muutos johtuu pääosin ruplan heikkenemisestä. Ruplan kurssi oli ehtinyt jo vahvistua alkutalven kriisin jälkeen, mutta heinäkuussa öljyn hinta lähti taas laskuun, ja rupla on heikentynyt euroon nähden noin 18 % heinäkuun alusta tähän päivään.

 

Ruplan kurssin heikkeneminen ja nyt vuoden jatkunut länsimainen elintarviketuontikielto yhdessä aiheuttivat merkittävän inflaation, ruplan ostovoima on heikentynyt 15,6 % viime vuoden toukokuuhun verrattuna. Reaalipalkat ovat vastaavasti laskeneet 7,2 %. Koska hintojen nousu on ollut nopeinta elintarvikkeissa, kriisi on iskenyt pahiten väestön vähätuloiseen osaan, joka käyttää huomattavan osan tuloistaan ruokaan. Köyhien määrä, joka Venäjällä mitataan absoluuttisen kulutuskorin mukaan, on kasvanut noin 16 %. Niidenkin elintarvikkeiden laatu, joihin venäläisillä on vielä varaa, on laskenut. Esimerkiksi EU:n juuston tuonti on korvattu kotimaisella tuotannolla, jossa maitorasva korvataan usein palmuöljyllä. Vastaavan lainsäädännön puuttuessa on syytä epäillä, että juuston tuotantoon on käytetty ns. teollista palmuöljyä, jota muualla käytetään lähinnä biodieselin tuotantoon. Edellä mainittujen olosuhteiden valossa Venäjän hallitus päätti osoittaa, etteivät pakotteet tunnu vieläkään missään, ja ryhtyi tuhoamaan maahan salakuljetettuja ulkomaisia elintarvikkeita. He tekivät siitä hienon shown, josta tuli useaksi päiväksi vakio-osa uutislähetyksiä.

 

Vaikka synkimmät ennusteet esimerkiksi Venäjän taloudesta eivät ole toteutuneet, taivaalle on kerääntynyt myös uusia tummia pilviä. Venäjän alueiden budjetit ovat jo pitkään olleet huonossa kunnossa. Vuonna 2012 presidentti Putin antoi käskyn julkisen sektorin palkkojen korottamisesta. Aluejohtajat ryhtyivät toteuttamaan käskyjä, vaikka heillä ei siihen ollut varaa. He leikkasivat investointeja ja ottivat lainaa kotimaisista pankeista. Palkkojen kasvattaminen lainarahalla ei ole lähtökohtaisesti kovin kestävä ratkaisu, ja talouskriisi pahensi tilannetta entisestään. Lainojen korot nousivat merkittävästi. Aluebudjettien tärkeimpiä tulonlähteitä on yhteisövero, joka maksetaan edellisen vuoden tuloksen perusteella, eli tämän vuoden talouskriisi näkyy verotuloissa vasta ensi vuoden alussa. Yhden tutkimuksen mukaan 23 % Venäjän alueista on maksukyvyttömyyttä edeltävässä tilassa ja suurin osa muista alueista on kulkemassa sitä kohti.

 

Ongelma voidaan ratkaista kolmella keinolla. Ensinnäkin palkat voidaan leikata korotusta edeltävälle tasolle, mikä toisi ainakin tilapäistä helpotusta ongelmaan. Mutta julkisen sektorin työntekijät ovat nykyhallinnon ydinkannattajaryhmä, ja leikkaukset keskellä talouskriisiä voisivat johtaa poliittiseen levottomuuteen. Toiseksi, pankit voidaan pakottaa leikkaamaan alueiden velkoja. Mutta Venäjän pankkijärjestelmä on muutenkin kovan paineen alla, pankkeja pääomitetaan parhaillaan valtion varoilla. Kolmas vaihtoehto on alueiden päästäminen konkurssiin, jolloin vaihtoehto yksi ja kaksi toteutuvat yhtäaikaisesti. Ellei öljyn hinta nouse loppuvuoden aikana merkittävästi, alueiden budjeteista tulee Venäjän talousuutisten ykkösaihe ensi vuonna.

 

Kaiken kaikkiaan Venäjän taloudessa ja yhteiskunnassa on hyvin vähän merkkejä muutoksesta parempaan. Kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä kiristetään entisestään eikä oppositiota päästetä edes aluetason vaaleihin. Talouskasvua varten tarvittaisiin poliittista reformia, mutta tämä ei ole nykyhallinnolle vaihtoehto. Sen sijaan he luottavat perinteisiin ratkaisuihin: öljyn hinnan nousuun ja kaasun myyntiin. Öljyn hinnassa ei kuitenkaan näy nousun merkkejä. Myös kaasun näkymät ovat heikkoja. EU pyrkii rajoittamaan Gazpromin markkinaosuutta. Euroopan markkinoiden korvaajaksi on suurieleisesti julistettu kaasuputkiprojekteja Turkkiin ja Kiinaan. Tosin Turkkiin vievän putken projekti laitettiin jäihin vain pari kuukautta sen julkistamisen jälkeen. Samoin tehtiin toiselle Kiinaan vievälle putkelle, ja on epätodennäköistä, että toinen kaasuputki maksaisi itseään koskaan takaisin.

 

Näistä lähtökohdista käsin on helppoa perustella miksi mielestäni Venäjä on kulkemassa Argentiinan tai Zimbabwen jalanjäljissä. Argentiina oli 1900-luvun alussa rikkaampi kuin Iso-Britannia, Saksa tai Ranska, mutta kultakautta seuranneet autoritääriset hallinnot ja populistinen talouspolitiikka kulminoituivat Falklandin sodan häviöön 80-luvulla ja valtion maksukyvyttömyyteen 2000-luvun alussa. Zimbabwe on hallinnut jo 35 vuotta auktoritäärinen johtaja, joka on paikannut omia talouspoliittisia virheitään entistä isommilla virheillä, ja syyttänyt kaikista vastoinkäymisistään länsimaita. Samansuuntainen kohtalo odottaa Venäjää, jollei se pian herää tästä isänmaallisesta, itsensä maailmasta eristämisen painajaisesta. Tällä hetkellä minun on kuitenkin vaikea kuvitella, mikä saisi sen hereille.










 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

21Suosittele

21 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Käyttäjän PetriHirvimki kuva
Petri Hirvimäki

Kiitos Anton - ota yhteyttä minuun. Suositukset alla. (Huomioi se että tein blogin 10 tuntia ennen Boris Nemtsovin murhaa - enkä se minä ollut;-))

Asiani on äärimmäisen mielenkiintoinen.

http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1882...

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1339

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Outoa ettei noin vakuuttavaa kirjoitusta kommentoida tsempaten tämän enempää! Suosituksia sentään on. Ilmeisesti bloggaaja on aiheensa osalta onnistunut ns. tyhjentämään pajatson.

PS. Entäs soraäänet? Huhuu putinistit, onko kanttia tarttua Nikolenkon heittämään haasteeseen?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Anton Nikolenko,

No kommentoidaan nyt sitten ja kysytään onko tietoa Venäjän ja Iranin diileistä. Venäjän taloudelle olennaisen öljyn hinnanhan on arveltu laskevan Iranin ryhtyessä toimittamaan markkinoille öljyä, ja uutisten mukaan Venäjä ostaisi 500 000 tynnyriä päivä, tai oikeammin kyseessä olisi vaihto venäläisiin toimituksiin. Missähän siinä mennään?

http://oilprice.com/Latest-Energy-News/World-News/...

http://www.rt.com/business/178316-russia-iran-oil-...

Käyttäjän anikolen kuva
Anton Nikolenko

Tämä diili on vähän kysenalainen. Iraninin tuottama öljy on vielä raskaamapaa kuin Urals-öljylaatu mitä Venäjä pääosin myy. Venäjän oma öljynjalostuskapasiteetti on ihan tapissa. Tällä nopealla vilkaisulla tämä diili on Venäjän anteeksipyyntö Iranille, siitä etteivät ole toimittaneet heille S-300 ilmatorjuntaohjuksia. Eli Venäjä ottaa välittäjän roolin osalle Iranin öljystä ilman provikkaa.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #12

Kiitos. Tietämättä Iranin öljyn laadustakaan vs. REBCO olen ihmetellyt mistä se johtuu.

Käyttäjän minavaan kuva
jouko viitala

Samaa ihmettelen minäkin. Vaikka yleensäkin täällä ns asiakirjoitukset jäävät sensaatioita tavoittelevien jalkoihin. Ilmeisesti on helponpaa kommentoida ilman asiaa olevia blogeja.

Itse blogin tekstiin on helppo yhtyä. Järkevää on teksti ja varmasti hyvinkin tarkkaan tosiaoihin perustuvaa ajettelua!

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Antonin tekstistä huokuu sen tason asiantuntemus, ettei kukaan tohdi ryhtyä kiistämään sen faktapuolta. Myös päätelmät vaikuttavat hyvin loogisilta. Venäjänkielinen nimi muuten vahvistaa kirjoittajan brändiä huomattavasti!

Käyttäjän minavaan kuva
jouko viitala

Tosi "drolli" pitää olla joka hänen kirjoittelunsa pyrkikisi kiistämään, Asiaa on ja hyvin loogisia ovat päätelmät. Helppo on hänen tekstiinsä yhtyä!

Antti Jokela

"Olen pitkään halunnut kirjoittaa Venäjän tapahtumista, mutta en ole saanut mistään yksittäisestä uutisesta ärsykettä siihen."

No, hyvä kun kirjoitit nyt - hieno yhteenveto. Itse asiassa tuon uutisten puutteen ovat huomanneet muutkin. The New York Times lainaa Gleb Pavlovskya, Venäjän presidentinhallinnon entistä neuvonantajaa, jonka mielestä Kreml ei toimi strategisesti vaan kuin jazz-orkesteri, joka jatkaa soittoa improvisoimalla ilman suurempaa suunnitelmaa.

Putin kuuluu menettäneen mielenkiinnon päivittäiseen johtamiseen, vaikka haluaakin pysyä informoituna kaikesta. Ministerit eivät tiedä, mitä Putin odottaa, koska hän vain kuuntelee, mutta ei halua osallistua kaikkeen päätöksentekoon. Tämän vuoksi hallinnon sisäiset erimielisyydet ja valtataistelut ovat voimistuneet.

Pavlovskyn mielestä Putin on ajautunut pattitilanteeseen. Hän ei voi enää edetä Ukrainassa, koska Venäjän talous ei kestäisi lisäpakotteita, eikä hän voi myöskään vetäytyä, koska se tulkittaisiin tappioksi. Kumpi tahansa vaihtoehto johtaisi Putinin syrjäyttämiseen. Hänen pitäisi nyt taikoa kani hatustaan. Mutta mikä se voisi olla?

Venäjän hallitseva eliitti lienee tajunnut, että paikalleenkaan ei voi jäädä. Venäjän pitäisi päästä ulos eristyksestään, johon Putin on maan ajanut. Putinia ei kuitenkaan ole helppo syrjäyttää niin kauan kuin hänen kansansuosionsa jatkuu. Syrjäyttämisen jälkeinen perestroika 2.0 tuntuu mahdottomalta ajatukselta - ainakin tällä hetkellä.

Kremlin jazz-orkesteri jatkanee siis soittoaan siinä toivossa, että jokin uusi tilanne tuo taas mahdollisuuden improvisoida niin, että pattitilanteesta päästään ulos kasvot säilyttäen - Putinin kanssa tai ilman häntä.

http://www.nytimes.com/2015/08/13/opinion/what-the...

Käyttäjän KaleviOnnela kuva
Kalevi Onnela

Olen miettinyt päätäni puhki yrittäessäni hahmottaa saatavilla olevien faktojen perusteella P:n talousstrategiaa ja muutakin järjenjuoksua. En ole onnistunut. Antin mainitsema Kremlin jazz-orkesteri taitaa olla tosiasioihin parhaiten sopiva malli, vaikka ei millään uskoisi isosta valtakunnasta.

Käyttäjän SeppoLavonen kuva
Seppo Lavonen

Antti Jokela,
Luin tuon New York Timesin artikkelin, johon kommentissasi viittasit, ja voin todellakin suositella kaikille sen lukemista. Sen otsikko on "What the West Gets Wrong About Russia". Artikkelissa esitetään mielenkiintoinen päätelmä: Putinin valtaisa kansansuosio onkin Venäjän heikkous eikä suinkaan vahvuus, ja Venäjän valtaapitävä klikki tietää sen! Se selittää aika paljon, miksi Venäjä nykyisin toimii niin kuin toimii. Lännessä sitä ei ilmeisesti kovin yleisesti tajuta. Kuinkahan moni Suomen nykyisistä suomettuneista "venäjä-osaajista" on tutustunut kyseiseen artikkeliin?

Tässä vielä tuo linkki tuohon artikkeliin: http://www.nytimes.com/2015/08/13/opinion/what-the...

Käyttäjän PetriHirvimki kuva
Petri Hirvimäki

Seppo pitää lukea - toisaalta Putinin kansansuosio on myös heikolla jäällä koko ajan ja "joukkopsykoosiin" hyvin pitkälti rakentuvaa. Se voi romahtaa milloin tahansa. Boris Ne m t s o v hoidettiin pois juuri em. syystä.

Käyttäjän anikolen kuva
Anton Nikolenko

Kyllä, tämä on ollut klishee vuodesta 2011: Putin hallitsee taktiikan, muttei strategiaa, näkemys ja suunnitelma puuttuvat.

Aina kun puhutaan siitä ettei Putin ole korvattavissa, koska mitään vaihtoehtoja ei näytä olevan tarjolla, täytyy muistaa Venäjän 50-luvun tapahtumat. Silloinkaan Stalinille ei näyttänyt olevaan mitään vaihtoehtoa, koska poliittinen kenttä oli puhdistettu ja monopolisoitu. Mutta hyvin pian sen jälkeen kun Stalin kuoli, Hrutshev pääsi valtaan ja sanoutui täysin irti Stalinin politiikasta, vaikka oli muiden tavoin myötäillyt Stalinia kun tämä oli vielä elossa.

Toisin sanoen emme tiedä millaisia vaihtoehtoja nykyisellä eliitillä on Putinin lähtemisen varalle, mutta sellaisia on varmasti olemassa. Mikä tahansa yksittäinen suuri onnettomuus tai katastroofi voi laittaa Venäjän poliittisen kartan uusiksi.

Käyttäjän PetriHirvimki kuva
Petri Hirvimäki

Kyllä näin on. Putinin valtaklikki voi pysyä vallassa vain aloittamallaan tiellä ja se tie on totalitarismin otteen tiukentaminen

Ulkorajojen mm. Suomen jatkuva provosointi kuuluu asiaan. Ja pidemmällekin voi mennä jos on tarvetta - siis sisäpoliittisesti!

Ei hyvä Suomelle.

Käyttäjän KaleviOnnela kuva
Kalevi Onnela

Yön yli ajateltuani listasin seuraavaa:

Putin nostettiin Venäjän johtoon tyhjästä. Kuka teki sen? Jeltsin nimellisesti, mutta oikeasti ryhmä oligarkkeja, joilla oli koneistoa. Mikä saa ajattelemaan, että P. onkin tyhjää, keulakuva. Stalin nimittäin, johon Putinia on yritetty verrata, oli kova luu, raivasi itse tieltään kilpailijat heitä kovemmilla otteilla, tiesi koko ajan, mitä tahtoi ja kuinka se tehdään.

Putinin työkaluksi valjastettiin ensin hänen lähtöalustansa KGB, sitten luotiin puolue ja sen kannatus organisoitiin. Loput oligarkit pantiin ruotuun tai eliminoitiin. Kirkko houkuteltiin mukaan sivustatueksi.

Mutta oligarkit olivat kuitenkin epävarmoja jatkuvuudesta. KGB riittää kilpailevien oligarkkien kurissa pitämiseen, mutta se ei riitä. Katseet kääntyivät armeijaan, joka oli vajonnut alennustilaan, se oli nostettava. Onneksi tuli rahaa ovista ja ikkunoista.

Sitten vielä kansa. Keinotekoinen opportunistien varassa oleva puolue ei riitä vaikka kuinka hallitsisi vaalitekniikan. Taitavalla Venäjän kansan luonteeseen sovelletulla Pohjois-Korea-kampanjalla se tehtiin. Putin juoksee, Putin makaa, Putin edestä, Putin takaa, lentää, ui, tappelee, metsästää, harrastaa tiedettä. Lisänä järjestyksen ja elintason paraneminen.

Kaikki hyvin, niinkö? Sotilaallinen mellastaminen meni liian pitkälle. Armeija on tullut liian vahvaksi, irti päässyt pullon henki vaatii, ei pyydä. KGB ei pysty armeijaan. Pakotteet, öljyn hinta, yleinen taantuma: rahat eivät riitä. Oligarkeilla on huimauskohtauksia, kun liiketoimet takkuavat ja rahat pitäisi saada turvaan länteen. Kansa voi alkaa napista, kun vyö kiristyy. Ollaan Antonin kuvaamassa tilanteessa.

Pattitilanne, koska P. ei osaa, on heikko, naamio, ei tarpeeksi valtaa. Armeija, oligarkit ja KGB tuijottavat salaa toisiaan. Taustalla kummittelee arvaamaton ”kansan kannatus”.

Pelkään pahoin, että pattitilanteen lähestyessä kriisiä ottavat kenraalit ohjat. Ja he toimivat kuten norsu posliinikaupassa.

Mitä arvelette?

Käyttäjän anikolen kuva
Anton Nikolenko Vastaus kommenttiin #16

Venäjän armeijalla ei ole mitään valtaa. Koko sisäpiiri koostuu KGB:n miehistä ja muista Putinin kavereista. Edes puolustusministerit eivät ole armeijan miehiä. Venäjän historiassa ei juuri ole esimerkkejä sotilasvallankaappauksista tai armeijan muuten merkittävästä roolista politiikan tekemisessä. Armeija on lähinnä väline.

Putin saattoi olla aikaisemmin pelkkä keulakuva, tai sellaiseksi häntä suunniteltiin, mutta hän on kääntänyt asetelman päälaelleen.

Käyttäjän PetriHirvimki kuva
Petri Hirvimäki Vastaus kommenttiin #17

Ajatustenlukua;-) Tein oman kommentin tähän samalla kun sinä omasi. minuutti välissä. tuossa alla.

Hyvä.

Antti Jokela Vastaus kommenttiin #17

Stratforin analyysin mukaan Kreml voidaan jakaa viiteen valtaklikkiin:

https://www.stratfor.com/interactive/interactive-g...

Ukrainan tilannetta voi käyttää jonkinlaisena indikaattorina siitä, mikä leiri on vahvimmilla. Maidanin mielenosoitusten aikaan FSB (turvallisuuspoliisi a la KGB, Camp 2) johti operaatiota ja konsultoi Ukrainalaisia virkaveljiään.

Sitten kuitenkin GRU (tiedustelupalvelu, Camp 1) pääsi niskan päälle. Kadyrov (Tsetsenia presidentti) lähetti tsetsenialaisia "vapaaehtoisia" Donbassiin ja Putin nimesi Surkovin (presidentin hallinnon ex-johtaja) valvontavastuuseen.

Putinin maaliskuisen "katoamistempun" ja Nemtsovin murhan jälkeen tilanne näyttää taas muuttuneen. FSB:n miehiä on nimetty tärkeisiin virkoihin ja Patrushev (FSB:n johtaja, Camp 2) on saattanut ottaa Donbassin operaation valvontaansa. Siihen viittaa myös se, että Kadyrov väitti heinäkuun lopussa kaikkien tsetseenien lähteneen taistelukentältä:

http://ria.ru/society/20150731/1155371243.html

Käyttäjän anikolen kuva
Anton Nikolenko Vastaus kommenttiin #20

Tuo Stratforin jako on mielenkiintoinen. FSB:n ja Kadyrovin vastakkainasettelu lienee todennettu fakta, mutta se, että GRU olisi jotenkin klikissä Kadyrovin kanssa on minulle uutta.

Käyttäjän KaleviOnnela kuva
Kalevi Onnela Vastaus kommenttiin #17

On totta, että armeija ei Venäjällä ole tosissaan pyrkinyt valtaan, puhumattakaan vallan kaappauksesta. Tilaisuuksia kyllä on ollut, viimeksi Neuvostoliiton loppukouristuksissa.

Ajatuksiani inspiroi osittain RT Novostin nettisivuillaan 19 kesäkuuta julkaisema uutinen, jossa puolustusministeri Shoigu kosketti Army-2015 asenäyttelyssä armeijan roolia paikallisten kansanliikkeiden hallinnassa:

“Some people say that the military should not be involved in political processes, some say the direct opposite. We will order a study on the phenomenon of color revolutions and the military’s role in their prevention,” Shoigu told the participants of the Army-2015 political forum Friday.

Eli Verkkomedian suomenkielinen käännös: "Jotkut ihmiset sanovat, että armeijan ei tulisi puuttua poliittisiin prosesseihin. Toiset sanoo juuri päinvastoin. Me tulemme määräämään tutkimuksen koskien ilmiötä värivallankumouksista ja armeijan roolista niiden estämiseksi". Sergei Shoigu sanoi puhuessaan Army-2015 poliittisessa foorumissa perjantaina.

Shoigu, entinen kommunisti, on muodollisesti arvoltaan kenraali, mutta ei sotilas. Hänen kansansuosionsa on melkoinen ja johtajana häntä pidetään Putinia selvästi parempana. Hän ei kuitenkaan ole missään yhteydessä pyrkinyt Putinin ohi.

Käyttäjän anikolen kuva
Anton Nikolenko Vastaus kommenttiin #23

Venäjän johdon pahin pelko on vallan menettäminen, joten tietysti kaikkien toimijoiden, prätkäjengeistä armeijaan, on julistetettava hyödyllisyyttään värivallankumousten torjunnassa.

Tällä hetkellä kukaan ei tietenkään haasta Putinia, niin kuin kukaan ei haastanut Stalinia. Lojaalisuus, eikä esimerkiksi pätevyys, on nykyhallinnon tärkein kriteeri henkilöstöpäätöksiä tehtäessä. Mutta se, kenellä on ambitioita presidentin paikalle selviää vasta silloin kun Putin on pois kuvioista.

Käyttäjän PetriHirvimki kuva
Petri Hirvimäki Vastaus kommenttiin #16

Hyvää pohdintaa. Onneksi Venäjällä ja Neuvostoliitossa ei ole perinteitä onnistuneista sotilasvallankaappauksista..

Kansa on kriittinen voimatekijä ja opposition rooli oleellinen.

Toivoa siis on.

Anton pyyntö voimassa;-)

Käyttäjän anikolen kuva
Anton Nikolenko Vastaus kommenttiin #18

Laitoin sähköpostia e-liike-osoitteeseen.

Käyttäjän PetriHirvimki kuva
Petri Hirvimäki

Joo... Usarissa ei se että tekee vaikka loistavan asia blogin aina keskusteluun johda... jotkut ruiskii samalla kaavalla "kommentaattoreina" ja saa lukijat.

Noh kun sen tietää. JA olen Usaria jatkuvasti suosittanut poimimaan sellaisia. Sellaisia juuri kuuluu poimia, jotka ei saa muuten kovin kauheasti lukijoita mutta on hyviä.

Tässä sellainen.

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

Mainio katsaus, Anton. Valistuneita arvioita kannattaa aina esittää.

Minä markkinoin omia kirjoituksiani. Niitä löytyy joitakin Imagen blogista.

http://blogit.image.fi/koponen/nain-venaja-rankais...

Toimituksen poiminnat