*

Siellä, täällä, kaikkialla

Who is Mister Navalnyi?

 Vuosituhanteen vaihteessa kansainvälinen lehdistö valmistautui rapotoimaan Y2K-bugin romahduttamista ydinvoimaloista. IT-maailmanloppu jäi tapahtumatta ja uuden vuosituhannen uutispommi tulikin Venäjältä, kun Boris Jeltsin ilmoitti luopuvansa vallasta ja nimittävänsä seurajakseen suurelle yleisölle täysin tuntemattoman Putinin. Seuraavat puoli vuotta kansainvälinen lehdistö pohtii yhtä kysymystä - Who is mister Putin?

 

 Pikakelataan kaksitoista vuotta eteenpäin keskelle Venäjän kasvavaa protestimielialaa ja huomaamme, että suomalaisetkin mediat raportoivat yhä useammin Aleksei Navalnyi nimisestä henkilöstä, jota titulerataan oppositiojohtajaksi, bloggariksi ja aktivistiksi. Venäjällä Navalnyista on tullut hajannaisen oppositioliikkeen tunnetuin johtohahmo ja monet ovat ennustaneet häntä Venäjän seuraavan presidentin paikalle. Tämänhetkiset tapahtumat viittavaat enemmän siihen, että hänestä tulee Venäjän uusi Hodorkovski. Joka tapauksessa, mielestäni on aika tarkastella tätä politiikan hahmoa vähän tarkemmin. Yritän tässä kirjoituksessa selostaa hänen toimintaansa, arvailla suosion taustaa ja lopuksi kertoa tapahtumista, joiden seurauksena hänet ilmeisesti kohta tuomitaan vankeusrangaistukseen.

 

 Navalnyi syntyi Moskovan läänissä vuonna 1976, eli hän oli vasta viisitoistavuotias Neuvostoliiton romahdettua. Hän ei päässyt tahrintumaan Venäjän 90-luvun politiikassa. Vuonna 1993 hän pääsi opiskelemaan oikeustiedettä moskovalaiseen yliopistoon ja myöhemmin finanssioikeutta toiseen yliopistoon. Hänen poliittisen uransa voidaan katsoa alkaneeksi vuonna 2000, kun hän liittyi keskustaoikestolaiseen Jabloko-puolueeseen. Navalnyi eteni puoluehierarkiassa kiitettävästi, mutta vuonna 2007 hänet erotettiin. Puolue sanoi tämän johtuvan hänen nationalistisista asenteista, mutta Navalnyi itse sanoo potkujen tulleen, koska hän vaatii puolueen puheenjohtajan eroa. Todennäköisesti välirikkoon johti nämä kaksi syytä yhdessä. Navalnyi nimittäin on huomattavasti kansallismielisempi kuin opposition liberaali osa. Hän itse tiivisti maahanmuuttopolitiikkanäkemyksiä vuonna 2011 tehdyssä lehtihaastattelussa näin:

 

 "Olen sitä mieltä, ettei [maahanmuuttopolitiikkasta] saa tehdä tabua. [Venäjän] liberaalidemokraattisen liikkeen romahdus johtuu osittain siitä, että se lähtökohtaisesti piti joitain asioita liian vaarallisina keskustelun aiheeksi, esimerkiksi etnisyyksien välisiä konflikteja. Tämä on oikea ajankohtainen aihe. Täytyy myöntää, että maahanmuuttajat, mukaanlukien kaukausialaiset, tulevat Venäjälle omanlaatuistensa arvojen kanssa. Vastaavanlaisen ennakkoluuloisuuden tason venäläiset jättivät taakseensa jo [1000-luvulla]. Esimerkiksi Tshetsheniassa naisia, jotka kulkevat julkisella paikalla ilman päähuivia, ammutaan värikuula-aseella, ja maan presidentti Ramzan Kadyrov sanoo: "Hyviä jätkiä, aitoja tshetseenikansan poikia!" Sitten nämä tshetsheenit tulevat Moskovaan. Minulla on täällä vaimo ja tytär, ja minä en pidä siitä, että ihmiset joiden mielestä huivittomia naisia pitää ampua värikuula-aseella, tulevat tänne elämään omien sääntöjensä mukaan."

-GQ 24.2.2011 (oma käännös)

 

 Monelle tätä tekstiä lukevalle lienee pettymys, että Venäjän opposition toivon ajatusmaailma on mitä me Suomessa kutsutaan halla-aholaisuudeksi. Minun täytyy pahentaa tätä pettymyksen tunnetta toteamalla, että kun Venäjällä seuraavan kerran vaihtuu valta, tilalle tulee tavalla tai toisella nationalistisesti ajatteleva taho. Etniset konfliktit ovat kärjistyneet Venäjällä vuosi vuodelta, ja enemmistöllä etnisistä venäläisistä on avoimen negatiivinen tai suorastaan rasistinen näkemys maassa asuvista kaukausialaisista ja muista entisen Neuvostoliiton alueelta muuttaneista ihmisistä. Esimerkkejä näistä näkemyksistä ja etnisistä konflikteista ei tarvitse hakea kauaa. Pelkästään viime viikolla on viralliselta taholta annettu kaksi tilanetta hyvin kuvaavaa lausuntoa.: Etelä-Venäjällä sijaitsevan Krasnodarin aluepiirin kuvernööri sanoi, että ihmisten muuttoa alueelle tulee rajoittaa niin, että 80% asukkaista on jatkossakin etnisiä venäläisiä. Viime torstaina vietettiin maahanlaskujoukkojen juhlapäivää, jolloin perinteisesti näissä joukoissa asepalveluksensa suorittaneet tosimiehet ovat lähteneet kaupunkien kaduille ryyppämään. Kansallinen maahanmuuttoasioita käsittelevä virasto kehoitti ulkomaalaistaustaisia henkilöitä olla poistumatta kotoa ja olemaan varovaisia. Siis eivät vaatineet väkivallattomuutta ja rauhallisuutta kaikilta, vaan vinkkasivat mamuille, että tänään kannattaisi jäädä kotiin.

 

 Venäläisellä nationalismilla on monta ilmentymää. Nykyinen valtapuolue rakentaa aktiivisesti kuvaa Venäjästä piiritettynä linnakkeena maailmassa, jossa kaikesta pahasta on vastuussa Yhdysvallat. He myös pitävät etnisten konfliktien eskaloitumisen mahdollisuutta jatkuvasti esillä. He sanovat olevansa ainoita, jotka voivat pitää tilanteen hallinnassa, mutta eivät tee mitään ratkaistaakseen taustalla olevia ongelmia. Vasemmistolaiset tullessaan valtaan todennäköisesti karkoittaisivat maahanmuuttajat venäläisistä kaupungeista vedoten samoihin argumentteihin mitä suomalainen ay-liike käyttää keskustelussa puolalaisista putkimiehistä ja virolaisista rakennusmiehistä. Kommunistisen puolueen puheenjohtaja Gennadi Zjuganov, joka tuli tämän vuoden presidentinvaaleissa toiseksi 17% kannatuksella, on käytännössä antisemitisti. Venäjällä on myös suuri määrä avoimen fasistisia tai kansallisosialistisia liikkeitä. Tätä taustaa vastaan, Navalnyin maahanmuuttokriittisyys on suomalaisten kannalta pienin paha, jos sitä alunperin pahana pitää. Ihmisoikeuskysymykset eivät ole pelkästään maan sisäisiä asioita, mutta maahanmuuttopolitiikka on. Länsimailla on mielestäni sen verran epäonnistumisia tällä alalla, että Navalnyin näkemykset aiheesta kannatta jättää huomiotta ja olla tyytyväinen siihen, että hän suhtautuu myönteisesti Länteen.

 

 Maahanmuuttokysymykset ovat tärkeitä Navalnyin mahdollisuuksille poliittisisessa pelissä. Pitämällä näitä aiheita jatkuvasti esillä, hänellä on mahdollisuus tuoda liberaalit ja maltillisen kansalismieliset ryhmät yhteen. Toisaalta maassa, jonka suurin saavutus on natsi-Saksan voittaminen sodassa, joka vaatii yli kahdenkymmenen miljoonan kansalaisen hengen, on myös suuri vähemmistö joka suhtautuu kaikennäköiseen nationalismiin ymmärettävän negatiivisesti.

 

 Maahanmuuttokriittisyys ei kuitenkaan ole ykkösteema, joka on tehnyt Navalnyista suositun ja tunnetun mielipidevaikuttajan. Saadessaan juristin paperit hän ryhtyi johdonmukaiseen työhön korruptiota vastaan. Vaikka tämä työ on ollut hänelle ensin lähtökohtaisesti liiketoimintaa, hän on brändännyt sen loistavasti myös poliittiseksi välineeksi erillaisten projektien kautta. Käytännössä hänen korruption vastainen sota alkoi vähemmistöosakkaiden etujen ajamisella. Venäjän taloudellista järjestelmää voisi luonnehtia valtiokapitalismiksi - valtio tai sen kontrolloimat tahot omistavat enemmistöosuudet suurista korporaatioista, mutta loput osakkeista ovat normaalin pörssikaupan piirissä. Näin ollen yksityisillä sijoittajilla on mahdollisuus osallistua yhtiökokouksiin, muttei juuri mitään mahdollisuutta puuttua yhtiön toimintaan. Navalnyi on käyttänyt finanssioikeuden asiantuntemustaan hyväkseen tutkiessaan näiden yhtiöiden toimintaa ja löytänyt jatkuvasti epäselvyyksiä tai selviä korruptiotapauksia. Yhtiökokouksissa hän on edustanut joko vähemmistöosakkaita tai itseään juuri tätä tarkoitusta varten ostamillaan osakkeillaan. Vähemmistöosakkaiden edustajana hän on tienannut elantonsa, ja heidän usko hänen kävi ilmi tänä vuonna kun hänet valittiin, epäilemettä valtion tahdon vastaisesti, kansallisen lentoyhtiön johtokuntaan. Navalnyi on raportoimalla valtionyhtiöiden epäselvyyksistä netissä kerännyt myös poliittista pääomaa, sillä kaikki välistä vetäminen valtion omistamissa yrityksissä on myös suoraan pois valtion budjetista.

 

 Useinmiten Navalnyin yhtiökokouksissa nostattamat korruptioskandaalit eivät ole tuottaneet tulosta, koska valtio ei ole reagoinut enemmistöosakkaan roolissa. Menestyksiäkin on kuitenkin tullut. Esimerkiksi VTB-leasing yhtiön johtaja erotettiin vuonna 2007 kun Navalnyi raportoi firman välittäneen valtion omistamalle VTB pankille porauslaitteita 50% markkinahintaa kalliimalla. Navalnyin tutkintapyynnön perusteella tehdyssä selvityksessä viranomaiset eivät löytäneet merkkejä rikoksesta, mutta päävastulliselle annettiin silti potkut, eli ilmeisesti tämä varkaus ei ollut sisäpiirin kanssa sovittu. Viime aikoina Navalnyin ja hänen perustaman korruptiota tutkivan Rospil-projektin toiminta on siirtänyt painopistettä julkisten hankintojen suuntaan. Esimerkiksi tänä vuonna projekti kiinnitti huomiota Krasnojarskin aluepiirin hallintoelimien julkiseen huutokauppaan viiden henkilöauton ostamisesta virkakäyttöön. Lain vastaisesti huutokaupan kuvauksessa oli etukäteen ilmoitettu lopullinen hinta. Huutokaupan pitäminen kun lopullinen hinta on ilmoitettu tuntuu tietenkin järjettömältä, ellei virallisten tarjousten lähettäjien kesken pidetä toista epävirallista huutokauppakierrosta, jossa voittaneen epävirallisen tarjouksen ja virallisen tarjouksen hinnan erotus päätyy ostopäätöksen tekevän taskuun.

 

 Tälläinen ammattitaitoinen ja julkinen toiminta on tuonut Navalnyille hiljalleen yhä enemmän seuraajia ja kannattajia nettikansan keskuudessa. "Älä varasta" on sääntö, jonka noudattamista useimmat venäläiset pitävät tärkeänä ja pelkästään näinkin yksinkertaisen ohjeen noudattiminen tekisi Venäjän huomattavasti paremmaksi asuinpaikaksi sen kansalaisille. Navalnyi on käynyt korruption vastaista sotaansa vakuuttavasti ja julkisesti. Monelle korruptiovastaisuus henkilöityy häneen ja vuoden 2011 parlamentinvaaleja edeltävänä aikana Navalnyi alkoi hyödyntää kannatustaan myös politiikassa. Hän syytti valtapuoluetta suoraan korruption syyksi ja alkulähteeksi. Vuoden 2011 alussa hän osallistui moskovalaisen radioaseman väittelyyn Yhtenäisen Venäjän kansanedustajan kanssa. Juontaja kysyi Navalnyilta kuinka hän suhtautuu Yhtenäiseen Venäjään ja hän vastasi spontaanisti sen olevan hänen mielestä "huijareiden ja varkaiden puolue". Tämä nimitys jäi elämään kansan keskuudessa ja nykyään yli puolet venäläisistä tietävät mitä puoluetta sillä tarkoitetaan. Navalnyi kehoitti kaikkia äänestämään vaaleissa mitä tahansa muuta puoluetta kuin Yhtenäistä Venäjää ja oli aktiivisesti mukana vaaleja valvovissa kansalaisliikkeissä.

 

 Valtion yritysten yhtiökokoukset eivät ole laajasti uutisoituja tapahtumia ja siellä Navalnyi oli helppo jättää huomioimatta, mutta hänen toiminnan siirtyessä politiikkaan tulivat mukaan myös Yhtenäisen Venäjän yritykset laittaa kapuloita Navalnyi rattaisiin. Yhtenäisen Venäjän kansanedustaja teki tutkintapyynnön Navalnyin Rospil-projektin logosta, jossa Venäjän kaksipäinen kotka pitää jaloissaan kaksi sahaa. Sahaaminen voi puhekielessä tarkoittaa välistävetämistä, ja tutkintapyyntö pyysi selvittämään onko projektilla oikeutta käyttää valtiollista symboliikkaa ja vielä näin rienaavalla tavalla. Maassa, jossa sadat kaupalliset tuotemerkit käyttävät Venäjän valtiollista symboliikka kaikissa mielikuvituksen sallimissa rajoissa, tutkintapyyntö oli täysin järjetön, joten piti kokeilla jotain muuta. Useinmiten Navalnyin korruptiosyytöksiin vastattiin väittämällä häntä Yhdysvaltain ulkominiseriön agentiksi, jonka tavoite on toistaa Ukrainan oranssi vallankumous Venäjällä. Väitös perustuu yksinkertaisesti siihen, että hän opiskeli puoli vuotta Yale-yliopistossa vuonna 2010 ja kävi myös samalla Yhdysvaltain kongressin ihmisoikeusvaliokunnan kuultavana aiheena Venäjän korruptio. Toisaalta, Navalnyin tai hänen projektiensa toiminta on rahoitettu omista taskuista tai yksityisten lahjoitusten turvin, eikä ole saanut Yhdysvaltojen ulkoministeriön rahoitusta, niinkuin monet muut Venäjän kansalaisliikkeet ovat. Opposition keskuudessa usein esitetty mielipide on, että Yhtenäisen Venäjän edustajat aidosti uskovat kansalaisliikkeiden jäsenten olevan, Navalnyi mukaan lukien, amerikkalaisten agentteja: Koska näiden edustajien oma ainoa mahdollinen motiivi kaikelle toiminnalle on rahan ja vallan haaliminen, he eivät pysty sisäistämään ajatusta, että joku muu osallistuu poliittiseen toimintaan muista lähtökohdista.

 

 Kun vuoden 2011 parlamenttivaalien ensimmäiset tulokset tulivat julkisiksi, oli heti selvää, että ne perustuvat laajaan vaalivilppiin. Noin kymmenen tuhatta mielenosoittajaa kerääntyi vaalipäivän illalla moskovalaiseen puistoon, joka otti yhteen sisäministeriön joukkojen kanssa ja yksi vangituista oli Navalnyi, joka sai osallistumisestaan laittomaan mielenosoitukseen viidentoista päivän vankeusrangaistuksen. Hän ei itse osallistunut yhteenottoon viranomaisten kanssa, mutta silti nämä katsoivat aiheelliseksi pidättää hänet kun hän oli matkalla kotiin. Vankeusrangaistus sinetöi Navalnyin uskottavuuden politiikkona. Ennen vuotta 2012 Putinin "poliittisten teknologioiden" pääinsinööri oli Vladislav Surkov, joka nukkemestarin tavoin kontrolloi poliittista järjestelmää muodostamalla puoleita, jotka olivat muodollisesti oppositiossa, mutta kuitenkin Kremlin hallinnassa. Oliko joku poliittinen toimija "aito" vai taas yksi Kremlin projekti selvisi vasta silloin kun tämä toimija sai vankeusrangaistuksen, koska omia ei laiteta vankilaan.

 

 Parlamenttivaalien jälkeiset mielenosoitukset osoittivat valtaeliitille ettei Surkovin hienovaraisemmat menetelmät vastanneet enää ajan haasteisiin. Hänet siirettiin syrjään ja tilalle tuli avoin opposition johtajien ahdistelu, minkä myös Navalnyi sai tuntea. Jatkossa, aina kun ihmisiä pidätettiin Moskovan mielenosoituksista, myös hän sai tutut viisitoista vuorokautta vankeutta. Yhtenäisen Venäjän kansanedustaja haastoi Navalnyin oikeuteen herjauksesta tämän "huijareiden ja varkaiden puolue"-nimityksen käytöstä ja Navalnyi sai noin tuhannen dollarin sakot. Oikeudessa voittanut kansanedustaja kehoitti myös kaikkia muita puolueen edustajia haastamaan Navalnyi samasta teosta, mikä teoriassa voisi johtaa kahteen miljoonaan tuhannen dollarin sakkoon. Toistaiseksi tämä optio on jäänyt käyttämättä, luultavasti siinä käsityksessä ettei rahansa menettäminen saisi Navalnya hiljaiseksi. Oli aika suunnitella miten hänet saisi lopullisesti pelistä.

 

 11. kesäkuuta poliisi suoritti kotietsinnät useiden oppositiojohtajien kotiin, päivää ennen opposition seuraavaa mielenosoitusta. Navalnyi oli yksi kohteista. Saatuaan tietää kotietsinnöistä Eho Moskvy-radioaseman aamulähetys yritti tavoittaa Navalnyin puhelimitse, mutta hänen puhelimensa ollessa takavarikoituna, he soittivat Navalnyin asianajajalle, joka oli juuri matkalla tapahtumapaikalle. Radioaseman kuuntelijat saivat todistaa puolentoista tunnin ajan suorassa lähetyksessä kuinka asianajaja yritti päästä kahden rynnäkkökiväärillä varustetun poliisin ohi kerrostalon rappuun, jotta hän voisi olla läsnä asiakkaansa kotietsinnässä, niin kuin lain mukaan hänellä on oikeus. Poliisit eivät myöskään esittäytyneet useista pyynnöistä huolimatta lain edellyttämällä tavalla tai oikeastaan ollenkaan. Kotietsinnöissä takavarikoitiin kaikki tietokoneet ja muistilaitteet, dokumentteja, lasten valokuvia sisältävät albumit sekä vaatteet joihin oli painettu opposition käyttämiä logoja. Kotietsinnät liittyivät päivää ennen Putinin virkaanastujaisia pidettyihin mieleenosoituksiin, joissa poliisi otti yhteen mieleenosoittajien kanssa. Navalnyi oli tutkinnassa kuultavana todistajana, eikä epäiltynä, mutta ilmeisesti tämä ei ole este kotietsinnälle.

 

 Etsinnässä takavarikoiduista esineissä ei ollut mitään raskauttavia todisteita Navalnya vastaan. Viikkojen sisään takavarikoiden jälkeen salaperäinen hakkereiden ryhmä vuoti lehdistölle hänen sähköpostikirjeenvaihtonsa. Uskottavampi selitys tapahtuneelle on se, että materiaalin antoivat lehdistölle tutkintaviranomaiset, joiden hallussa Navalnyin tietokoneet olivat. Kirjeenvaihdosta ei paljastunut mitään uutta: Ei todisteita amerikkalaisten hyväksi toimisesta eikä todisteita Navalnyin osallisuudesta mielenosoitusten väkivaltaisuuksien järjestämiseen. Mutta koska jotain piti löytää, lehdistö laitettiin raportoimaan Navalnyin kirjeenvaihdosta Kirovin kuvernöörin kanssa, jonka neuvonantajana hän toimii vuonna 2009. Esille nousi taas Kirovles-juttu, jonka mukaan neuvonantajan roolissa toiminut Navalnyi painosti aluehallinnon omistaman Kirovles-yrityksen johtajan hyväksynmään tappiollisen sopimuksen raakapuun myynnistä. Aiheesta aloitettiin tutkinta vuonna 2009 ja Venäjän tutkintakomitean edustajan mukaan, Navalnyi oli yhteistyöhalukas tutkinnan aikana, ja jutun käsittely lopetettiin vuoden 2011 alussa kun rikoksen tunnusmerkit eivät tutkinnan perusteella täyttyneet.

 

 Venäjän tutkintakomitea on juridisen käytännön kummajainen, sillä se muistuttaa Yhdysvaltojen FBI:tä, mutta sillä on myös päällekkäisiä vastuualueita syyttäjäviraston kanssa. Erään teorian mukaan se perustettiin vuonna 2007, koska FSB:n johto oli jo rikastunut mielestään tarpeeksi, eikä enää viitsinyt profiloitua nykyisen järjestelmän ajokoiraksi niin innokkaasti kuin aikaisemmin. Tutkintakomitian johtaja Aleksandr Bastrykin tuli tunnetuksi maailmalla jo kesäkuussa kun hän kahdenkeskisessä tapaamisessa toimittajan kanssa uhkasi tämän henkeä epäsuotuisan uutisoinnin vuoksi ja vakuutti, että hän itse tulee varmistamaan hengenlähdön. Toimittajien murhien luvatussa maassa asiasta nousi pieni kohu, ei tosin valtiollisilla TV-kanavilla. Bastrykin ei kieltänyt mitään mitä hänen väitettiin sanoneen, pyysi anteeksi ja vetosi hermoromahdukseen. Maan johtajat suhtautuivat asiaan ymmärtävästi ja tämä emotianaalisesti herkkä kansan palvelija sai jatkaa virassaan pitämättä edes sairaslomaa. Heinäkuun alussa Bastrykin oli taas osallisena erikoisessa medianäytelmässä. Suorassa TV-lähetyksessä hän sätti komitean virkamiehiä, koska nämä olivat lopettaneet Navalnyin Kirovles-tutkinnan ja vaatii tapausta uudelleen tutkittavaksi. Venäjän laki sanoo tutkintakomitean tutkijoiden olevan itsenäisiä toimijoita, joiden painostamiseen kenelläkään ei ole oikeutta, mutta... No, minun sanovarasto ei enää riitä keksimään lisää uusia sanankäänteitä tämän juridisen nihilismin kuvailemiseen.

 

 Navalnyi ymmärsi mihin tämä kaikki johtaa ja ryhtyi vastaiskuun. Hän pyysi Tšekin viranomaisilta selvitystä Bastrykinin sidoksista maahan ja saatujen virallisten dokumenttien perusteella syytti tutkintakomitean johtajaa lain rikkomisesta. Bastrykin oli vuodesta 2000 Tšekkiläisen Law Bohemia-yrityksen osittainen omistaja ja hänen olisi lain mukaan pitänyt vähintään luopua yrityksensä hallinnasta päästessään valtiotason virkamieheksi vuonna 2001. Hän luopui hallinnasta vasta vuonna 2003 ja myi osuutensa vasta 2008. Silloinkin omistusoikeuden siirto tapahtui Navalnyin mukaan väärenetyillä papereilla minkä seurauksena myynti ei ole lainvoimainen. Tšekin lainsäädännön mukaan paikallisen yrityksen omistajalla on oikeus oleskelulupaan maassa, ja tämä oleskelulupa Bastrykinilla oli ennen kyseenalaista omistuksena myyntiä. Johtopäätöksenä Navalnyi käytännössä syyttää Bastrykiniä, jolla on pääsy valtiosalaisuuksiin, NATO-maan potentiaaliseksi vakoojaksi. Tämä saattaa tuntua lapselliselta "ite oot"-puolustukselta, ja tavallaan se sitä onkin. Navalnyi on kuin pieni poika vanhassa vitsissä, joka tulee sisään yöllä vanhempien huoneseen, jossa nämä ovat harrastamassa seksiä, ja miettii itsekseen: "Tässäkö ovat ihmiset, jotka kieltävät minua kaivamasta nenää?" Tuskin Navalnyi aidosti on huolissaan siitä, että Venäjän johdossa on NATO:n vakoojia. Kun poliittinen keskustelu vastustajan kanssa, joka hallitsee kaikkia televisiokanavia, päättyy aina siihen, että häntä sanotaan ulkomaiden kätyriksi, täytyy välillä alentua vastustajan tasolle, jotta keskustelua voi ylipäätänsä käydä.


 Bastrykinia koskeva skandaali vaiettiin kuoliaaksi, mutta hänen johtamansa tutkintakomitea langetti Navalnyille syytteet Kirovles-jutussa ja kielsi poistumasta Moskovan alueelta. Koska Navalnyin syyttäminen puun myyntipäätöksestä, jota hän itse ei voinut neuvonantajan roolissa tehdä, olisi ollut naurettavaa, syytteitä piti muokata perusteellisesti, eri tavalla naurettaviksi. Nyt häntä syytetään rikollisryhmän johtajaksi, joka anasti itselleen kymmenen tuhatta kuutiometriä puuta ja aiheutti näin puolen miljoonan dollarin tappiot aluepiirille. Syyte on lähes identtinen Hodorkovskin toisen syytteen kanssa, jossa häntä syytettiin oman yhtiön öljyn varastamisesta. Sopivasti kummasakaan jutussa ei ole varsinaisesti rikoksen uhria, joka voisi todistaa onko jotain viety vai ei.


 Itse en muista yhtään tapausta, jossa Venäjällä oltaisiin nostettu selvästi poliittisesti motivoituneita syytteitä ja jätetty syytetty tuomitsematta. Eli ilmeisesti Navalnyi joutuu vankilaan lähiaikoina. Tämän syytteen mukainen maksimirangaistus on kymmenen vuotta vankeutta, mutta jos tämä ei riitä, niitä voi keksiä lisää, niin kuin Hodorkovskin tapauksessa. Toisaalta, tosin kuin Hodorkovski, Navalnyi ei ole yksi kansan halveksimista 90-luvulla rikastuneista oligarkeista. Jos ja kun kansan usko nykyisiin valtapitäviin katoaa, katse kääntyy siihen karismaattiseen ihmiseen, joka on taistellut valtaapitäviä vastaan ja istuu sen vuoksi vankilassa. Lisäksi Navalnyi ei ole pelkästään yksittäinen politiikko, hän on internet-ajan ilmiö. Hänen vangitseminen tulee inspiroimaan satoja muita hänen polulleen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän vturunen kuva
Ville Turunen

Kiitokset hyvästä taustoituksesta. Tämäntapaisten juttujen löytäminen tekee blogien seuraamisesta vaivan arvoista.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Kiitokset tästä tekstistä. Sen teki vielä mielenkiintoisemmaksi se, että olin juuri tuntia aiemmin lukenut Navalnyin sekä vaalivalvoja Golosin rahoituksesta, joka tulee Yhdysvaltain ulkoministeriöltä sekä "riippumattomalta" National Endowment for Democracy´lta (NED).
http://landdestroyer.blogspot.fi/2012/08/who-or-wh...

Harri Räsänen

Kiintoisa kirjoitus, johon sisältyy ennustus Navalnyin mahdollisesta vankilaan joutumisesta. Nyt jäämme pelkäämään pahinta ja toivomaan ettei Navalnyi kuitenkaan vankilaan päätyisi.

Petri Rantanen

Berezovski ei usko enää Navalnyin mahdollisuuksiin, koska hän (Navalny) ei ole tarpeeksi sivistynyt, ei tunne Venäjää, ja hänen momenttinsa on ohi. Berezovski lisää, että Navalnyista tykkäävät enemmäkseen vain jotkut 40-50 v. ikäiset naiset.

http://www.nr2.ru/policy/396316.html

Toimituksen poiminnat